Pitkästä aikaa...

Kaikenlaista on tapahtunut. En tiedä mistä aloittaisin, jotta 'tarina' pysyisi järkevänä. Jospa kokeilen kertoa tästä päivästä taaksepäin...

Äskettäin tuli Ramonan koulusta meiliä, että yksi Comeniusmajoittajista on sairastunut ja yksi saksalainen tyttö tarvitsisi vielä majapaikan. Laitoin vastauksen, että meille mahtuu :) No mahtuuhan meille, Rasmuksen huoneeseen voi majoittaa hätätilassa (vaikka se onkin kaikista sekaisimmassa kunnossa), jos Rasmus nukkuu isänsä paikalla eli mun viekussa, kun isänsä on reissuhommissa.

Sunnuntaina eli eilen oltiin Rasmuksen pelissä Ylöjärvellä. Tämä oli eka peli loukkaantumisen jälkeen. Hyvin meni muuten, mutta Rasmus valitti vähän niskaa, selkää ja toista olkapäätä. Olkapää kuulemma lumpsuu kummallisesti ja sattuu kun nostaa kättä ylös. Rasmushan taklattiin rumasti parisen viikkoa sitten Nokialla pelissä HC Nokiaa vastaan ja lähdimmkin sieltä ambulanssilla Acutaan. Selkä ja niska kuvattiin ja poika joutui yöksi Taysiin osastolle seurantaan. Niskatukea ei otettu pois, koska niska puutui. Kuvista ei näkynyt mitään vakavampaa, mutta liikuntakieltoahan siitä tuli ja perjantaina Rasmus oli mukana eka kerran kunnolla reeneissä. Seurata pitää kuitenkin selkää, niskaa ja liikkumista yleensäkin ja jos jotain erilaisempaa tulee, niin pitää mennä suoraan Taysiin.

Viime viikon lapset oli syyslomalla. Tytöt kävi työpaikalla hakemassa töitä kotiin tehtäväksi ja niitähän tulikin molemmille vinot pinot. Hyvä hyvä, saavat sitten rahaa itselleen :) Reippaita tyttöjä! Viikonloppuna siivottiin vähän tulevaa vierasta varten (ja mahdollisesti toistakin vierasta varten). Rosanna vaihtoi puhtaat liinavaatteet sänkyynsä ja siivosi huoneensa tavallista tarkemmin.

Laitoin tänään postiin Tanskandoggiyhdistyksen jalostustoimikunnalle ilmoituksen Elmon kuolemasta. Näin kauan kesti senkin aikaan saaminen. Ikävä on aina vaan kova, Elmo on mielessä päivittäin jollain lailla. Joinain päivinä enemmän ja joinain vähemmän. Kaipaan sitä kun Elmo odotti ulko-ovella pää kallellaan meitä kun kuuli auton tulevan pihaan. Kaipaan sitä, kun takassa loimusi tuli ja mun paikka sohvalla on takan edessä, Elmo peruutti aina syliini nauttimaan takan lämmöstä kunnes nostimme Elmon patjan takan eteen. Elmon kuolemasta on kohta viisi kuukautta.

Simokin valioitunut: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN39290%2F07&R=183.3

Kiitos Kikolle siitä :)

Mä olen saanut hyvää harjoitusta trimmaamiseen ja huomaan, että kyllä sitä varmuutta tulee mitä enemmän tekee. Näyttelytrimmejä en edelleenkään tee enkä varmaan tule tekemäänkään. Mulla on kaksi vakiasiakasta (kääpiösnautseria), joita trimmaan suht säännöllisesti omien kääpiöideni lisäksi, musta Vinski ja musta-hopea Waltti. Lisäksi olisi tulossa villakoirasekoitus, joka ajellaan sekä bolognese, jota pitäisi leikaten siistiä helppohoitoisemmaksi... katsotaan, katsotaan :) Kalle-käppänä ei olekaan enää luonani käynyt ajeltavana, lieneekö Päivi hommannut uuden trimmaajan tai oman koneen.

Kävin viime tiistaina säädössä, mua sääteli Vote. Viimeksi säätöjä tehtiin heinäkuussa Vasaman toimesta. 3G:ssä en käyttänyt sitä 'uutta' ohjelmaa enää ollenkaan, alkoi äänet sattumaan enemmän ja enemmän. 3G:tä ei nyt säädettykään, vaan käytän edelleen sitä vanhaa ohjelmaa, joka on ihan hyväksi koettu. CP810:ä säädettiin siten, että kaikista hiljaisimmat äänet leikattiin pois. Valitin nimittäin alituista kohinaa, jota kuulen. Teivaiselta Jaakkimassa ci-viikonlopussa kysyin mitä se voisi olla ja hän vastasi, että meidän kodin ilmaistointilaite O.o hääh...??? No eihän se mun mukana sentään joka paikassa kulje. No, Voiton kanssa asiasta keskusteltiin ja Vote sanoi, että se on todennäköisesti implantin oma sähköinen kohina, jota ei kuuluisi kuulla eli mun säädöt on niin herkällä, että kuulen sen 20 dB mikä ei ole itse tarkoitus. Puhekynnys oli siis 20-21 dB. Nyt en ole huomannut kohinaa enää, joten siltä osin viimeisin säätö onnistui erinomaisesti! Erottelukyky oli 83 %. Tällä uudella säädöllä mennään taas jonkin aikaa, jännä nähdä palautuuko mun erottelu enää siihen huikeaan 87%:iin mitä se oli heinäkuussa. Eli tuossa 83%:n erottelussa on häirinnyt se kohinakin...

Suuntakuulosta ja hälyssä kuulemisesta oli puhetta. Valitin, etten saa puheesta selvää melussa. Tähän Vote totesi, että kun olen yksikorvaisena koko ikäni elänyt, niin voi olla etten kaksikorvaiseksi opikaan ihan niin helposti tai jopa ollenkaan. Eli nyt mä olen yrittänyt sitten opetella kuuntelemaan/erottelemaan melussakin. Musta tuntuu, ett mä olen vähän laiska tässä itsenäisessä kuntoutuksessa, en viitsis nähdä vaivaa vaan odotan, että asiat vaan tapahtuu (vaikkei ne välttämättä tapahdu, jos ei näe vaivaa). Nyt kun mulle vähän valaistui näitä asioita, niin osaan kiinnittää niihin eri lailla huomiota.

Mä en ole käynyt Simon kanssa enää pitkään aikaan agilityssa enkä missään muuallakaan. En mä ehdi. Meidän juniori työllistää mun aamuvuoropäivien illat kotona. Mä kuskaan sitä reeneihin ja teen sen kans läksyjä ja luen kokeisiin ja pakkaan repun, että Wilmaan ei tulisi negatiivisia palautteita. Rasmus on 13-vuotias ja huolehdin kuin ekaluokkalaisesta... tähän tää on mennyt. Vanhemmilta vaaditaan/odotetaan tosi paljon. Ei sillä, ettenkö haluaisikin, musta on kiva olla oikeasti mukana Rasmuksen elämässä. Musta on kiva, kun huomaan että se on iloinen kun lähden viemään sitä reeneihin ja käyn sillä aikaa koiran kanssa pitkällä lenkillä ja menen vielä lopuksi katteleen viimeisiä reenirutistuksia kaukalon reunalle. Ja vaikka se aina rutisee mun vahtimisesta (se sanoo sitä kyyläämiseksi), niin kyllä se tavallaan siitä tykkääkin. Miksei tykkäis, sehän on selvä osoitus että siitä välitetään! Aikansa kutakin, vielä tulee sekin aika kun murehdin ettei lapset ole enää kotona, nyt nautin siitä kun ne vielä on!!!

Juuri tuli viesti, että se yhden saksalaisen tytön majoitus on järjestynyt. Tanskalaiset taas ovat etuajassa tulleet, niin Ramona ja meidän saksalainen vieras eivät pääsekään meille Sinin kyydillä. Sinin kotiin kun majoittuu tanskalainen tyttö ja he ovat jo matkalla kotiin. No, sovimme että 'mun' tytöt odottavat mua koululla kun pääsen töistä ja haen auton kotoa ja tytöt sitten koululta.

Tytöillä onkin sitten ohjelmantäyteinen viikko edessä :)