Kamalan kiva elämä

Viimeksi kirjoittelin keski-iästä ja kuuloasioista. Kuuloasiaan palatakseni sain vastauksen minut leikanneelta lääkäriltä. Hän on välittänyt viestini kuulokeskukseen audiologeille ja odottelenkin nyt kuuluuko sieltä mitään. Meidän karvakorvista keskimmäisen, Velma-tanskandoggityttösen oikean etujalan uloin varvas amputoitiin keskiviikkona. Hän oli sen murtanut jälleen hepulin saadessaan ja lyönyt varmaan kiveen tai kantoon juostessaan. Ei siinä mitään, eihän tämä mikään uusi juttu sinänsä meille ollut; Velmalta on amputoitu vasemman etujalan uloin varvas v. 2015. Vauhdikas akka se on, ei siitä mihinkään pääse. Tässä pari röntgenkuvaa siitä 2015 amputoidusta murtuneesta varpaasta: Melko samalta näytti tuo keskiviikkona amputoitu varvas. Ihanan kallista lystiä se kyllä on, ensin kuvaus omalla kunnanell:llä 127 e ja sitten operaatio amputaatio 660,03 e. Nämä eri lääkärillä, koska oma kunnanell ei olisi samalla vkolla ehtinyt leikkamaan. Amputoinnin jälkeen lääkkeet pitikin hakea...

Näin työikäisenä joskus toivoisin olevani parikymmentä vuotta nuorempi. Ikärasismi on asia, johon tulee törmättyä tänä päivänä varsinkin työnhaussa. Omalla kohdalla se esiintyy saamani koulutuksen ja työkokemuksen kohdalla niin, että osaamiseni ja koulutukseni ei enää olekaan sitä alan huippua. Tänä päivänä työllistymiseen omalla alalla vaaditaan myös web-puolen osaamista ja audiovisuaalisia taitoja; laadukasta ja tuottavaa, ammatillista otetta kameran ja videokameran käyttöön. Aiemmassa työpaikassani olisin halunnut pariin kolmeenkin otteeseen päästä oppisopimuksella verkkoviestinnän koulutusohjelmaan, mutta minulle ei annettu tätä mahdollisuutta. Muistan kuinka pettynyt olin silloin, kun ohjelmaan pääsi kaksi muuta, jotka eivät sitä sitten loppuun asti suorittaneet. No, ikäni ei tässä kohtaa kuitenkaan liittynyt asiaan, koska nämä kaksi muuta olivat mua vanhempia. Mietin keski-iän määrettä. Mikä ikä määritellään keski-iäksi? Mitä keski-ikä tuo tuollessaan? Wikipediassa keski-ikään ...

Niille, jotka ei minusta tätä tiedä tai muista; pieni kertaus minäminäminästä: Olen siis syntynyt Tampereella keskussairaalassa. Kun olin vauva, äiti huomasi lähes heti, että en kuule. Välillä kävi niin, että sattumalta reagoin äitin tekemiin ääniin ja sitten taas kävi niin, ettei moneen kertaan tullut minkäänlaista reaktioo. Äiti puhui asiasta neuvolassa, mutta siellä oltiin vihaisia, kun omasta lapsesta yritetään tehdä vammaista tai löytää vikaa. Isäkin oli äitille vihainen. Äiti ei kuitenkaan antanut periksi ja jossain kohtaa lääkärikin sen sanoi, että "Rouva on oikeassa, tämä tyttö ei kuule". Sen jälkeen kävimme Helsingissä Kuulonhuoltoliitossa, muistan pikkutyttö-ajoilta itsekin niitä reissuja kuulontutkimuksineen. Istuin huoneessa pöydän ääressä, pöydällä oli palikoita ja lasin takana katseli täti mua ja mä katselin tätiä. Yksi tädeistä (kuulontutkijoista) oli Pirjo Nuotio, paremmin uutisankkurina tunnettu henkilö. Mun piti lyödä palikalla, kun kuulen äänen. Muistan my...