Tunteiden vuoristorata
Niin se lähes vuosi on vierähtänyt edellisestä kirjoituksestani. Ei sitä edes tajua kuinka aika juoksee. On niin kiire elää. Mun elämä on ollut kyllä yhtä tunteiden vuoristorataa. Välillä oikein harmittaa tuntea niin voimakkaasti. Väsyneenä se tunteiden voimakkuus korostuu, liikuttuminen on tosi herkässä, on kysymys sitten surusta tai ilosta. Televisiota katselen aika vähän, mutta mm. luontodokumentit on lähellä sydäntäni. Siinäkin huomaa usein nuo voimakkaat reaktiot. Ensin ihastelet jotain söpöä eläintä ja hetken päästä joku syö sen. Itkuhan siinä pääsee eikä sitä haluakaan enää katsella. Myönnän, vaihdevuodet ovat tuoneet mukanaan myös paljon myllerrystä mieleen. Ei oikeastaan siinä mielessä, että olen jo yli 50-vuotias, en ole huomannut potevani ikäkriisiä missään vaiheessa. En, vaikka mulla onkin välillä tosi kova lapsenlapsikuume. No joo, joskus mietin, että jos olisin nuorempi niin sitä tai tätä. Lähinnä ne jossittelut tulee työelämää ja opiskeluja miettiessä. Enemmänkin myl...