Mitä tarkoittaa "keski-ikä" ja onko sellaista? Ja kuuloasiaakin taas

Näin työikäisenä joskus toivoisin olevani parikymmentä vuotta nuorempi. Ikärasismi on asia, johon tulee törmättyä tänä päivänä varsinkin työnhaussa. Omalla kohdalla se esiintyy saamani koulutuksen ja työkokemuksen kohdalla niin, että osaamiseni ja koulutukseni ei enää olekaan sitä alan huippua. Tänä päivänä työllistymiseen omalla alalla vaaditaan myös web-puolen osaamista ja audiovisuaalisia taitoja; laadukasta ja tuottavaa, ammatillista otetta kameran ja videokameran käyttöön. Aiemmassa työpaikassani olisin halunnut pariin kolmeenkin otteeseen päästä oppisopimuksella verkkoviestinnän koulutusohjelmaan, mutta minulle ei annettu tätä mahdollisuutta. Muistan kuinka pettynyt olin silloin, kun ohjelmaan pääsi kaksi muuta, jotka eivät sitä sitten loppuun asti suorittaneet. No, ikäni ei tässä kohtaa kuitenkaan liittynyt asiaan, koska nämä kaksi muuta olivat mua vanhempia.

Mietin keski-iän määrettä. Mikä ikä määritellään keski-iäksi? Mitä keski-ikä tuo tuollessaan? Wikipediassa keski-ikään liittyvä artikkeli on tynkä https://fi.wikipedia.org/wiki/Keski-ik%C3%A4 (varmasti on, koska kyllähän ikä mikä tahansa on hyvinkin suhteellinen asia) ja siellä sanotaan näin:

"Keski-ikä tarkoittaa ihmisen ikäkautta nuoruuden ja vanhuuden välissä. Ajanjaksoa on yritetty määrittää useiden yritysten kautta, ja monet näistä päätyvät ihmisen keskimääräisen eliniän kolmanteen neljännekseen. Collins Dictionaryn mukaan keski-ikä ajoittuu suurin piirtein elinvuosille 40–60.[1] Oxford English Dictionary antaa samankaltaisen määritelmän, mutta vuosille 45–60. Erik H. Erikson taas ajoittaa iän elinvuosille 40–65."

Mielestäni tässä on hyvä kirjoitus keski-iästä: https://yle.fi/uutiset/3-9788346?origin=rss
Löysin hyvän kohdan, joka pitää täysin paikkansa naisten kohdalla:

"Ikäsyrjintä ja nuoruuden ihannointi on monella tavalla ongelmallista: nuorten naisten ja pienten lasten äitien pitäisi revetä niin kotiin, työelämään kuin yhteiskunnalliseenkin vaikuttamiseen, ja keski-ikäinen taas ei tunnu enää kelpaavan mihinkään niistä."

Toisaalta evoluutiobiologian näkökulmasta voisi ajatella miesten keski-iän alkavan siitä, kun sukupuolihormonitoiminta kääntyy laskuun. Naisten kohdalla sitä taas ei tapahdu, koska menopaussin jälkeinen aika käytetään omien lasten lisääntymisen auttamiseen. Tässä lainaus tuosta em. artikkelista:

– Biologisessa mielessä naisella ei mitään keski-ikää olekaan. On lapsuus, nuoruus, lisääntymisikä ja menopaussin jälkeinen aika. Tässä viimeisessä siirrytään omasta lisääntymisestä siihen, että autetaan omia lapsia, jotta nämä onnistuvat lisääntymään.
Rantala kertoo, että tutkimuksissa on huomattu, että mummojen antamalla lastenhoitoavulla on merkittävä vaikutus jälkeläisten syntymiseen ja hengissä pysymiseen. Sen sijaan siitä ei ole löytynyt merkkejä, että isoisien läsnäololla olisi samanlaista merkitystä.

Minä täytän sunnuntaina 50 vuotta. Menopaussi on alkanut jo pari vuotta sitten ja siihen olen avun hakenut ja saanut. En tiedä johtuuko tämänhetkisestä työtilanteesta ja sen hektisyydestä, että muistikin alkaa renkkaamaan. Oikosulkuja tulee entistä enemmän ja sanoja unohtuu. Olen opetellut viimeisen kuukauden aikana niin paljon uutta, että tietoa vuotaa yli äyräiden. Johtuuko se siis iän tuomasta rajoittuneisuudesta vai oliko se ihan normaalia nuorempanakin, en muista?

Myönnettäköön sekin, että jaksaminen on muuttunut rajallisemmaksi. Sekä fyysinen että henkinen. Toisaalta taas jaksamiseen liittyy paljolti tuo rajoittunut kuulokin. (Olenpa minä rajoittunut ihminen) Extraajana kassatyössä käytämme radiokuulokkeita, joissa on siis korvanappi. Mun kohdalla korvanappi tarkoittaa tälläistä härpäkettä:

Radiopuhelimet on tosi kätevät, jos täytyy kysyä jotain puuttuvia ean-koodeja tai ohjeita jonkin toiminnon tekemiseen ja muutenkin, koska kaikki info meille työntekijöille tulee sitä kautta nonstoppina. Mun kohdalla se valitettavasti on aika stressaavaa ja väsyttävää, koska kassalinjastollahan on aina hirveä hälinä; lapset huutavat, kuulutukset taustalla, musiikkia, asiakkaiden selostus yms. ja on hirveän vaikea saada selvää mitä siellä puhutaan. Sehän johtuu myös siitä, että en saa sisäkorvaistuteprosessorin mikrofonien päälle aseteltua tuota vaan tuo kuuloke ottaa mukaan niitä ulkopuolisiä hälyjä jättäen alleen vastapuolen puheen. En myöskään pysty kuuntelemaan mitä siellä sanotaan, jos palvelen juuri asiakasta. Tämä on kylläkin kuulemma ihan luomukorvillekin tyypillistä. Koomisia tilanteita on aiheuttanut se, että asiakas kuulee mitä siellä puhutaan, koska tosiaan se härpäke roikkuu miten sattuu korvani päällä. Niskajumeja ja päänsärkyä on myös alkanut tulemaan, kun jännitän aina ettei prosessorit putoo kun yritän pitää tuota härpäkettä kiinni prosessorin takana ja joudun paljon asettelemaan sitä ja varsinkin, kun kuuntelen sieltä enaria tai ohjeita, pidän härpäkettä toisella kädellä mikrofonien päällä toisen käden työskennellessä kassakoneen kanssa.

Selvittelin Cochlearin verkkosivuilta uusien prosessorien tekniikkaa, toimivuutta ja apuvälineitä. Sain myös ystävältä hiukan vinkkiä mitä voisi hyödyntää ja miten. Olenkin sitten laittanut tuosta asiasta Taysiin minut leikanneelle lääkärille viestiä, josko saisimme päivitettyä uudemmat prosessorit mulle ja sitä kautta hyvät apuvälineet juurikin tässä työssä radiopuhelinasiaan. Kaksi viestiä olen laittanut, mutta toistaiseksi en ole vielä vastausta saanut. Ymmärrän, että budjetti on varmasti tiukka, mutta silti toivon työelämääni ja toki sitä kautta arjenkin jaksamiseen helpotusta.

Keski-ikään viitaten hyvä loppukaneetti tässä:

Keski-ikä taitaa olla enemmänkin tunne kuin se biologinen ikä.Markus J. Rantala, evoluutiobiologian dosentti