Esikoinen täyttää huomenna 19 vuotta!
Ja sillä on sit ollu vuoden ajokortti ja auto. Auto on vieläkin ehjä, katollaan se ei ole käynyt, mutta ojassa on, talvella kun oli paljon lunta ;) Me ollaan huomenna siis menossa Rosannan luo viettämään sen synttäreitä kinuskikakku ja Mariannemuffinssit muassamme. Viedään samalla lisää kaakaoo ja maitoo sekä sipsiä sille. Lapsukainen on siis töissä, hoitamassa koiria ja kissaa, jo toista viikkoa.
Tilasin Zooplussasta Hönölle lisää siemeniä, mineraaliorsia, ruokakuppeja sekä terraarioturvetta esim. herneenversojen kasvatukseen. Niin, ja lisäksi tilasin mahdollisesti joskus tulevalle tanskandoggivauvalle leluja, uuden röhkivän pinkin lateksipossun (kun Kaapo himoitsi edellistä pinkkiä lateksipossua, niin annoin sen sille) ja lateksisen vinkuvan pitkän poliisikoiran sekä sellasen pienen vauvalelun. Kaapokin sai uuden lateksipossun, tällä kertaa harmaan, kun se vanha on jo ihan riekaleiksi leikitty. Nyt Kaapo kuitenkin kyttää pahvilaatikkoa, missä on ne muut lelut, mm. se pinkki lateksipossu joka todellakin tällä kertaa säästetään tulevalle tanskandoggivauvalle.
Mulla oli tänään pitkästä aikaa - kuukauteen en ole käynyt - ratsastustunti. Väli on ihan liian pitkä, huomasin sen heti. En kuitenkaan ole niin kauaa ja varsinkaan säännöllisesti ratsastanut niin se ei ole ihan tuolla selkäytimessä vielä. Harmi, kun mun tunnit on lauantaisin, kun sillon olis aina paljon muutakin. Viikollahan en pääse mun kökköjen työvuorojen takia. Olen kuitenkin alistunut ajatukseen, että mun työvuorot tulee aina oleen kököt, ala on niin iltapainotteinen ja hektinen, alati muuttuva ja kehittyvä.
Tykkään kyllä työstäni, mutta kaipaisin välillä vaihtelua ja jotain uutta siihen. Meille tarjotaan kouluttautumismahdollisuuksia oppisopimuksella, työn ohessa opiskelua. Olen painopinnanvalmistajan ammattitutkinnon suorittanut muutama vuosi sitten ja nyt olen kolme kertaa jo ilmaissut halukkuuteni osallistua verkkoviestinnän koulutusohjelmaan enkä ole päässyt. Nyt on kaksi kollegaa ja toinen tuotantovastaava moisessa koulutuksessa, vähänkö olin katkera! Hain ekan kerran pari kolme vuotta sitten, melko pian edellisen tutkinnon suoritettuani, mutta silloin ei päässyt (ihmettelen miksi sellaisia tyrkyttivät, jos ei kerran päästetty) enkä päässyt nytkään, vaan kollegat, joista toinen hienoisen painostuksen takia osallistuu. No, tulipa johtajalta viesti, että suosittelee kovasti Julkaisugrafiikan koulutusohjelmaa (sisältää myös audiovisuaalista viestintää), mihin olisi vielä pari paikkaa vapaana. Minä ilmoitin jälleen halukkuuteni... arvata saattaa miten kävi >:( Eipä ole motivaatiota enää ilmasta halukkuutani kouluttautua, ei todellakaan. Oli viimenen kerta mulle.
Nyt tuntuu ihan oikeasti sille, että olisi mukavaa olla kotirouva. Saisin aikani kulumaan erittäin hyvin, todella hyvin! Eikä mulla olis kiire. Asioilla olisi aikaa hoitua rauhallisemminkin. Olisi aikaa ja energiaa trimmata enemmänkin muita koiria. Mulla on kieltämättä vähän huono omatunto, kun en ole jaksanut soitella 'asiakkaille' millon tulisivat trimmattavaksi. Ehtisin touhuta koirien kanssa enemmän ja seurustella enemmän Hönön kanssa.
Mitähän se on, kun oikean puoleinen eli vanha korva Esprit 3G tekee sellaista, että joudun pienentämään voimakkuuden melkein minimiin. Jos en niin tee, kovat äänet sattuu kauheasti. Mm. tuo Kaapon röhkivän possun röhkintä. Oma puhe sattuu ja kovempi musiikki tai jos nuoriso juttelee mun vieressä kovemmalla äänellä. Olen miettinyt olisiko uudella prosessorilla sellaista kipua. Lisäksi tämä vanha prosessori tekee usein sellaista, että särisee ja volyymiä renkkaamalla edestakaisin se särinä loppuu, joskin saattaa alkaa hetken päästä uudelleen. En jaksa taas viedä sitä korjattavaksi. Toisaalta, menen hakemaan 'uuteen' (tuleehan sekin jo kesällä kaksi vuotta) prosessoriini kuuluvan kaukosäätimen 23.1. joten voisin jättää samalla vanhan prosun korjattavaksi.
4.-5.2. on työpaikan talvipäivät Ellivuoressa. Liikuntamuotona oli kaksi vaihtoehtoa: laskettelu tai retkiluistelu/patikointi (patikointi, jos ei ole jäitä). Mä valitsin laskettelun. Johan siitä onkin 20 vuotta kun olen viimeksi rinteessä ollut :O Ehkä saadaan vähän opetustakin sitten. Tätä odotan kyllä kovasti! Oon aina tykännyt lasketella ja toivon, että selkäytimestä löytyy vielä taitoa. Ei mulla varaa ole sitä enää alkaa harrastaan, eikä kyllä aikaakaan. Taas tuo aikapula. Miksi pitää nukkuakin. Ehtisi tekeen paljon enemmän, jos pärjäisi vallan nukkumatta.
Kauhee ku toi isäntä on tartuttanu tanskandoggikuumeen myös muhun!
Tilasin Zooplussasta Hönölle lisää siemeniä, mineraaliorsia, ruokakuppeja sekä terraarioturvetta esim. herneenversojen kasvatukseen. Niin, ja lisäksi tilasin mahdollisesti joskus tulevalle tanskandoggivauvalle leluja, uuden röhkivän pinkin lateksipossun (kun Kaapo himoitsi edellistä pinkkiä lateksipossua, niin annoin sen sille) ja lateksisen vinkuvan pitkän poliisikoiran sekä sellasen pienen vauvalelun. Kaapokin sai uuden lateksipossun, tällä kertaa harmaan, kun se vanha on jo ihan riekaleiksi leikitty. Nyt Kaapo kuitenkin kyttää pahvilaatikkoa, missä on ne muut lelut, mm. se pinkki lateksipossu joka todellakin tällä kertaa säästetään tulevalle tanskandoggivauvalle.
Mulla oli tänään pitkästä aikaa - kuukauteen en ole käynyt - ratsastustunti. Väli on ihan liian pitkä, huomasin sen heti. En kuitenkaan ole niin kauaa ja varsinkaan säännöllisesti ratsastanut niin se ei ole ihan tuolla selkäytimessä vielä. Harmi, kun mun tunnit on lauantaisin, kun sillon olis aina paljon muutakin. Viikollahan en pääse mun kökköjen työvuorojen takia. Olen kuitenkin alistunut ajatukseen, että mun työvuorot tulee aina oleen kököt, ala on niin iltapainotteinen ja hektinen, alati muuttuva ja kehittyvä.
Tykkään kyllä työstäni, mutta kaipaisin välillä vaihtelua ja jotain uutta siihen. Meille tarjotaan kouluttautumismahdollisuuksia oppisopimuksella, työn ohessa opiskelua. Olen painopinnanvalmistajan ammattitutkinnon suorittanut muutama vuosi sitten ja nyt olen kolme kertaa jo ilmaissut halukkuuteni osallistua verkkoviestinnän koulutusohjelmaan enkä ole päässyt. Nyt on kaksi kollegaa ja toinen tuotantovastaava moisessa koulutuksessa, vähänkö olin katkera! Hain ekan kerran pari kolme vuotta sitten, melko pian edellisen tutkinnon suoritettuani, mutta silloin ei päässyt (ihmettelen miksi sellaisia tyrkyttivät, jos ei kerran päästetty) enkä päässyt nytkään, vaan kollegat, joista toinen hienoisen painostuksen takia osallistuu. No, tulipa johtajalta viesti, että suosittelee kovasti Julkaisugrafiikan koulutusohjelmaa (sisältää myös audiovisuaalista viestintää), mihin olisi vielä pari paikkaa vapaana. Minä ilmoitin jälleen halukkuuteni... arvata saattaa miten kävi >:( Eipä ole motivaatiota enää ilmasta halukkuutani kouluttautua, ei todellakaan. Oli viimenen kerta mulle.
Nyt tuntuu ihan oikeasti sille, että olisi mukavaa olla kotirouva. Saisin aikani kulumaan erittäin hyvin, todella hyvin! Eikä mulla olis kiire. Asioilla olisi aikaa hoitua rauhallisemminkin. Olisi aikaa ja energiaa trimmata enemmänkin muita koiria. Mulla on kieltämättä vähän huono omatunto, kun en ole jaksanut soitella 'asiakkaille' millon tulisivat trimmattavaksi. Ehtisin touhuta koirien kanssa enemmän ja seurustella enemmän Hönön kanssa.
Mitähän se on, kun oikean puoleinen eli vanha korva Esprit 3G tekee sellaista, että joudun pienentämään voimakkuuden melkein minimiin. Jos en niin tee, kovat äänet sattuu kauheasti. Mm. tuo Kaapon röhkivän possun röhkintä. Oma puhe sattuu ja kovempi musiikki tai jos nuoriso juttelee mun vieressä kovemmalla äänellä. Olen miettinyt olisiko uudella prosessorilla sellaista kipua. Lisäksi tämä vanha prosessori tekee usein sellaista, että särisee ja volyymiä renkkaamalla edestakaisin se särinä loppuu, joskin saattaa alkaa hetken päästä uudelleen. En jaksa taas viedä sitä korjattavaksi. Toisaalta, menen hakemaan 'uuteen' (tuleehan sekin jo kesällä kaksi vuotta) prosessoriini kuuluvan kaukosäätimen 23.1. joten voisin jättää samalla vanhan prosun korjattavaksi.
4.-5.2. on työpaikan talvipäivät Ellivuoressa. Liikuntamuotona oli kaksi vaihtoehtoa: laskettelu tai retkiluistelu/patikointi (patikointi, jos ei ole jäitä). Mä valitsin laskettelun. Johan siitä onkin 20 vuotta kun olen viimeksi rinteessä ollut :O Ehkä saadaan vähän opetustakin sitten. Tätä odotan kyllä kovasti! Oon aina tykännyt lasketella ja toivon, että selkäytimestä löytyy vielä taitoa. Ei mulla varaa ole sitä enää alkaa harrastaan, eikä kyllä aikaakaan. Taas tuo aikapula. Miksi pitää nukkuakin. Ehtisi tekeen paljon enemmän, jos pärjäisi vallan nukkumatta.
Kauhee ku toi isäntä on tartuttanu tanskandoggikuumeen myös muhun!
Kommentit
Lähetä kommentti