Hektinen elämä
Mun elämässä tapahtuu liian paljon. En ehdi elää elämääni kunnolla. Tai kai mä ehdin ja sit väsyn.
Totesin hiljattain kylläkin, että luultavasti tylsistyisin kuoliaaksi, jos ei mulla olis elukoita ja tota kuopusta, Rasmusta. Se pitää paikkansa. Vaikka mun elämä on hektistä, niin tykkään siitä.
Rosanna kirjoitti ylioppilaaksi Oriveden opiston kirjoittajalukiosta ja juhlat pidettiin hyvällä menestyksellä. Sit likka kävi pääsykokeissa Espoossa Kelloseppäkoulussa (1. vaihtoehto haussa), Toholammilla artesaaniopistossa (2. vaihtoehto hopeaseppäkoulutus) sekä Ikaalisten taide- ja käsiteollisessa (3. vaihtoehto restaurointi joko huonekalu- tai rakennusrestaurointi). Pääsi sitten Kelloseppäkouluun, vähänkö äiti meinas pakahtua ylpeydestä.
Tää vuosi on ollu aika rankka kaikkineen. Nyt näyttäis kuitenkin näkyvän valoa tunnelin päässä: Ropsu sai työpaikan! Revin luultavasti siitä iloa vielä pitkän aikaa. Ympyrä sulkeutuu, siitä tulee jälleen painaja. :) Työ on 3-vuorotyötä, mutta eiköhän siihen totuta. Ihanaa tässä on se, että ehkä meidän ei tarvitsekaan myydä taloa, jos saadaan taloutta takaisin tasapainoon.
No, onhan talo jäämässä meille isoksi. Tytöt muutti pois kotoo. Espooseen. Ihan liian kauas. Mä kaipaan niitä välillä ihan hirveästi. Joka päivä mietin onko niillä kaikki hyvin. Rosanna aloitti opinnot Kelloseppäkoulussa ja Ramona vaihtoi Hatanpään lukion Leppävaaran lukioon. Molemmilla menee ymmärtääkseni koulu hyvin ja tykkäävät jossain määrin käydäkin koulua. Töitäkin Rosanna kokeili jo puhelinmyyjänä, mutta ei ollut sen juttu (no en ihmettele, ei se olis munkaan juttu). Oon silti ylpeä, että yritti edes ja ainakinpahan tietää nyt mitä ei ainakaan halua tehdä. ;) Ramona punkkaa 'salaa' Rosannan luona. HOASilta eikä muualtakaan ole saanut asuntoa eikä kavereiden luonakaan voi ikuisesti eikä kehtaa punkata. Rosannalla on kuitenkin kaksi makuuhuonetta, samankokoista, kylppäri ja keittiö, johon mahtuu pieni ruokapöytä. Siellähän ei saisi kahta asua (joo, kysyin HOASilta ja niin sanottiin), mutta eipä tässä ole vaihtoehtoja. Toki tytöt hermoilee - varsinkin Ramona - että jos jää kiinni siitä, niin pahimmassa tapauksessa molemmat on asunnottomia. Siinä tapauksessa mä kyllä otan Iltalehteen yhteyttä. ;) Hah.
Meillä on muuten koirakatras kasvanut ja tavallaan myös pienentynyt. No, me haettiin Ruotsista suloinen keltainen tanskandoggityttö, Velma. Oikealta nimeltään Ganteus Ottavo Prezioso Smeraldo. Aivan ihana tyttö, virtaa kuin pienessä kylässä kuten pennulla pitääkin olla. Velma on syntynyt 23.4.2012 kennel Ganteukseen Ruotsin Sundsvallissa (http://www.ganteus.se/). Ystäväni mulle soitteli, että on löytänyt meille pennun. No, mietittiin Ropsun kans vuorokausi ja ilmoitettin, että joo, lähdetään hakeen. Anu-Liisan kanssa lähdettiin sitten Ropsu kuskina hakemaan Velmaa juhannuksen jälkeen, aika ex-temporehan tämä tuli, mutta kyllä tämä ihan oikea ratkaisu on ollut. :)
Eli nyt koiria meillä, siis mun nimissä, on jälleen viisi. Rölli on 10-vuotias nöffipappa, Kaapo ja Simo 6-vuotiaat käppänäpojat, Giga kohta vuoden venäjäntoytyttönen ja sitten nuorimpana vaan ei pienimpänä Velma. Koirakatraan pienentymisellä kuitenkin tarkoitan sitä, että Kaapo ja Giga asuu tyttöjen kanssa Epoossa eli täällä kotona koiria on vain kolme. Elämäämme sulostuttaa toki edelleen myös Hönö, Rasmuksen kultaposkiamatsoni. Rasmus ei ihan hetkeen kotoa pois muutakaan. :)
Heinäkuu oli melkoisen hurja. Rosannalla todettin epilepsia. Likka vietti viikon sairaalassa, mä itkin ja pelkäsin aivokasvainta. Ei sentään ollut asiat niin hullusti, siitäkin jaksan välillä iloita ja olla kiitollinen. Onneksi kohtaukset ei ole kouristus- eikä tajuttomuuskohtauksia vaan tajunnanhämärtymis-/poissaolokohtauksia. Nyt näyttäs lääkityskin olevan kohdallaan ja kohtaukset pysyneen poissa. No, vuoden ajokielto siitä kuitenkin seurasi ja siitähän Rosanna eniten on kiukuissaan. Heinäkuussa oli myös Rasmuksen rippijuhlat ja Rasmus sai mopokortin. Skootterilla ja mopoautolla on jo kohellettukin... huoks.
Vietin syyskuun vikalla viikolla syyslomaa Kuusamossa, Juumassa. Meitä oli kuusi ihmistä ja kuusi koiraa. Mun ja Velman lisäksi Heisku ja Mikko + Hertta, sininen tanskandoggineitonen, Katja ja Jani sekä heidän kaksi whippetnuorukaista Santtu ja Late sekä Niina ja doggitypyt Mimmi ja Penni. Penni on Velmaa 6 vkoa nuorempi, ihanan Noahin ja Pipsan tyttö. Tämä Kuusamon reissu oli eräänlainen ruskaretki, teimme päivävaelluksia koirien kanssa. Tai Velmahan ei ollut kuin parilla retkellä mukana, en ottanut sitä yli 8-9 km retkille vielä mukaan, kun on niin nuori vielä. Pennikään ei ollut retkillä mukana. Pikkutytöthän kulutti aikaansa varsin mukavasti mökissä, söivät seinää ja peittoja yms. kivaa. Huoks.
Aloitin myös harrastamisen tiistaisin. Käyn Kangasalan käsityökeskuksessa Käsityökoulu Näpsässä. Tällä hetkellä teen nukkea. Ensi vuonna alkaa hopeasavityöskentely, ihanaa. Olin ilmoittautunut jo päiväkurssillekin 6.10., mutta mä olin ainoa ilmoittautunut joten kurssi ei toteutunut. :(
Elämä jatkuu hektisenä loppuvuodenkin. Harmi kylläkin, kun työt häiritsee harrastamista. Vaikka ihanaa, kun on työpaikka ja vielä sellanen mihin on ihan kiva mennä.
Ensi lauantaina 20.10. meen Turkuun koiranäyttelyyn turistiksi. Tapaan pitkästä aikaa Kirsin, ihanaa.
2.11. on työpaikan pikkujoulut. 3.11. mennään Velman kanssa Hyvinkäälle uiputteleen. 11.11. on pentunäyttely messarissa (ilmoitin sinne Velman), 16.11. on Kädentaitomessut Pirkkahallissa ja pyysin vapaaksi sen päivän, 17.-18.11. on Doggiexpo Lahdessa, 24.11. on Evon päivävaellusretki, jos Katja ei joudu töihin, otan Velman mukaan, 13.12. näillä näkymin mennään työporukan kans teatteriin. Siinä tämän hetken tiedot. Aina on jotain kivaa tiedossa!
Totesin hiljattain kylläkin, että luultavasti tylsistyisin kuoliaaksi, jos ei mulla olis elukoita ja tota kuopusta, Rasmusta. Se pitää paikkansa. Vaikka mun elämä on hektistä, niin tykkään siitä.
Rosanna kirjoitti ylioppilaaksi Oriveden opiston kirjoittajalukiosta ja juhlat pidettiin hyvällä menestyksellä. Sit likka kävi pääsykokeissa Espoossa Kelloseppäkoulussa (1. vaihtoehto haussa), Toholammilla artesaaniopistossa (2. vaihtoehto hopeaseppäkoulutus) sekä Ikaalisten taide- ja käsiteollisessa (3. vaihtoehto restaurointi joko huonekalu- tai rakennusrestaurointi). Pääsi sitten Kelloseppäkouluun, vähänkö äiti meinas pakahtua ylpeydestä.
Tää vuosi on ollu aika rankka kaikkineen. Nyt näyttäis kuitenkin näkyvän valoa tunnelin päässä: Ropsu sai työpaikan! Revin luultavasti siitä iloa vielä pitkän aikaa. Ympyrä sulkeutuu, siitä tulee jälleen painaja. :) Työ on 3-vuorotyötä, mutta eiköhän siihen totuta. Ihanaa tässä on se, että ehkä meidän ei tarvitsekaan myydä taloa, jos saadaan taloutta takaisin tasapainoon.
No, onhan talo jäämässä meille isoksi. Tytöt muutti pois kotoo. Espooseen. Ihan liian kauas. Mä kaipaan niitä välillä ihan hirveästi. Joka päivä mietin onko niillä kaikki hyvin. Rosanna aloitti opinnot Kelloseppäkoulussa ja Ramona vaihtoi Hatanpään lukion Leppävaaran lukioon. Molemmilla menee ymmärtääkseni koulu hyvin ja tykkäävät jossain määrin käydäkin koulua. Töitäkin Rosanna kokeili jo puhelinmyyjänä, mutta ei ollut sen juttu (no en ihmettele, ei se olis munkaan juttu). Oon silti ylpeä, että yritti edes ja ainakinpahan tietää nyt mitä ei ainakaan halua tehdä. ;) Ramona punkkaa 'salaa' Rosannan luona. HOASilta eikä muualtakaan ole saanut asuntoa eikä kavereiden luonakaan voi ikuisesti eikä kehtaa punkata. Rosannalla on kuitenkin kaksi makuuhuonetta, samankokoista, kylppäri ja keittiö, johon mahtuu pieni ruokapöytä. Siellähän ei saisi kahta asua (joo, kysyin HOASilta ja niin sanottiin), mutta eipä tässä ole vaihtoehtoja. Toki tytöt hermoilee - varsinkin Ramona - että jos jää kiinni siitä, niin pahimmassa tapauksessa molemmat on asunnottomia. Siinä tapauksessa mä kyllä otan Iltalehteen yhteyttä. ;) Hah.
Meillä on muuten koirakatras kasvanut ja tavallaan myös pienentynyt. No, me haettiin Ruotsista suloinen keltainen tanskandoggityttö, Velma. Oikealta nimeltään Ganteus Ottavo Prezioso Smeraldo. Aivan ihana tyttö, virtaa kuin pienessä kylässä kuten pennulla pitääkin olla. Velma on syntynyt 23.4.2012 kennel Ganteukseen Ruotsin Sundsvallissa (http://www.ganteus.se/). Ystäväni mulle soitteli, että on löytänyt meille pennun. No, mietittiin Ropsun kans vuorokausi ja ilmoitettin, että joo, lähdetään hakeen. Anu-Liisan kanssa lähdettiin sitten Ropsu kuskina hakemaan Velmaa juhannuksen jälkeen, aika ex-temporehan tämä tuli, mutta kyllä tämä ihan oikea ratkaisu on ollut. :)
Eli nyt koiria meillä, siis mun nimissä, on jälleen viisi. Rölli on 10-vuotias nöffipappa, Kaapo ja Simo 6-vuotiaat käppänäpojat, Giga kohta vuoden venäjäntoytyttönen ja sitten nuorimpana vaan ei pienimpänä Velma. Koirakatraan pienentymisellä kuitenkin tarkoitan sitä, että Kaapo ja Giga asuu tyttöjen kanssa Epoossa eli täällä kotona koiria on vain kolme. Elämäämme sulostuttaa toki edelleen myös Hönö, Rasmuksen kultaposkiamatsoni. Rasmus ei ihan hetkeen kotoa pois muutakaan. :)
Heinäkuu oli melkoisen hurja. Rosannalla todettin epilepsia. Likka vietti viikon sairaalassa, mä itkin ja pelkäsin aivokasvainta. Ei sentään ollut asiat niin hullusti, siitäkin jaksan välillä iloita ja olla kiitollinen. Onneksi kohtaukset ei ole kouristus- eikä tajuttomuuskohtauksia vaan tajunnanhämärtymis-/poissaolokohtauksia. Nyt näyttäs lääkityskin olevan kohdallaan ja kohtaukset pysyneen poissa. No, vuoden ajokielto siitä kuitenkin seurasi ja siitähän Rosanna eniten on kiukuissaan. Heinäkuussa oli myös Rasmuksen rippijuhlat ja Rasmus sai mopokortin. Skootterilla ja mopoautolla on jo kohellettukin... huoks.
Vietin syyskuun vikalla viikolla syyslomaa Kuusamossa, Juumassa. Meitä oli kuusi ihmistä ja kuusi koiraa. Mun ja Velman lisäksi Heisku ja Mikko + Hertta, sininen tanskandoggineitonen, Katja ja Jani sekä heidän kaksi whippetnuorukaista Santtu ja Late sekä Niina ja doggitypyt Mimmi ja Penni. Penni on Velmaa 6 vkoa nuorempi, ihanan Noahin ja Pipsan tyttö. Tämä Kuusamon reissu oli eräänlainen ruskaretki, teimme päivävaelluksia koirien kanssa. Tai Velmahan ei ollut kuin parilla retkellä mukana, en ottanut sitä yli 8-9 km retkille vielä mukaan, kun on niin nuori vielä. Pennikään ei ollut retkillä mukana. Pikkutytöthän kulutti aikaansa varsin mukavasti mökissä, söivät seinää ja peittoja yms. kivaa. Huoks.
Aloitin myös harrastamisen tiistaisin. Käyn Kangasalan käsityökeskuksessa Käsityökoulu Näpsässä. Tällä hetkellä teen nukkea. Ensi vuonna alkaa hopeasavityöskentely, ihanaa. Olin ilmoittautunut jo päiväkurssillekin 6.10., mutta mä olin ainoa ilmoittautunut joten kurssi ei toteutunut. :(
Elämä jatkuu hektisenä loppuvuodenkin. Harmi kylläkin, kun työt häiritsee harrastamista. Vaikka ihanaa, kun on työpaikka ja vielä sellanen mihin on ihan kiva mennä.
Ensi lauantaina 20.10. meen Turkuun koiranäyttelyyn turistiksi. Tapaan pitkästä aikaa Kirsin, ihanaa.
2.11. on työpaikan pikkujoulut. 3.11. mennään Velman kanssa Hyvinkäälle uiputteleen. 11.11. on pentunäyttely messarissa (ilmoitin sinne Velman), 16.11. on Kädentaitomessut Pirkkahallissa ja pyysin vapaaksi sen päivän, 17.-18.11. on Doggiexpo Lahdessa, 24.11. on Evon päivävaellusretki, jos Katja ei joudu töihin, otan Velman mukaan, 13.12. näillä näkymin mennään työporukan kans teatteriin. Siinä tämän hetken tiedot. Aina on jotain kivaa tiedossa!
Kommentit
Lähetä kommentti