Helteiden loppu - tai sitten ei
Siitä onkin tovi, kun olen viimeksi kirjottanut tähän blogiin. Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, mun elämä on kovin hektistä. Tässä vuodessa ja kahdessa on tapahtunut ihan hirveästi, sekä surua että iloa.
Tytöt ei asu kotona enää. Rosanna muutti Espooseen aloittaessaan Kelloseppäkoulun, Ramona muutti perässä jatkamaan lukio-opintoja Leppävaaran lukiossa. Nyt Rosanna 21v asuu kuitenkin Kangasalla n. 6 km päässä meistä ja Ramona 20v asuu lähempänä. Ramona kirjoitti tänä keväänä ja aloittaa syksyllä ammattiopinnot Tredussa.
No, Rosannalla todettiin epilepsia heinäkuun alussa 2012 alkaneiden tajunnanhämärtymiskohtauksien takia. Espooseen muuton myötä hänen hoitonsa siirtyi Jorvin sairaalaan, josta ei ole kuin ikävää sanottavaa. Siellä ei ole resursseja hoitaa potilaita tarvittavalla tavalla. Näin sanottiin mulle useemman kerran. Rosanna joutui siis Jorviin huhtikuun lopulla 2013 ja kun siellä ei osattu tehdä mitään eikä tehty esim. magneettikuvausta pyynnöistäni huolimatta (ei ole resursseja), tein Rosannan muuttoilmoituksen ja siirsin kirjat takaisin kotiin Kangasalle. Näin sain hänelle siirron Taysiin. Johan alkoi tapahtumaan - se oli elämäni parhaita tekoja!
Kaiken kaikkiaan Rosanna oli sairaalassa kuusi viikkoa. Heti Taysiin päästyään hän vietti viikonlopun aivoverenkiertohäiriöyksikössä (ent. Stroke) 24/7 seurannassa ja osastolle siirrettiin hoitajien huoneen edessä olevaan huoneeseen edelleen 24/7 seurantaan. Magneettikuvauksessa aivoista löydettiin muutoksia, jotka selkäydinnestenäytteiden avulla todettiin enkefaliitiksi - Rosannalla on siis gad-vasta-aine-enkefaliitti, aivotulehdus. Viimevuosi ja vielä tämä alkuvuosikin oli ajoittain melkoisen raskasta aikaa. Tällä hetkellä Rosanna käy immunoglobuliinitipuksessa kahtena päivänä kuukaudessa ja syksyllä jatkuu myös neuropsykologinen kuntoutus. Epilepsialääkkeet ja mykofenolaattimofetiili ja pieni määrä kortisonia on käytössä. Rosanna pärjää kuitenkin hienosti itsenäisesti ja on elokuun 2015 loppuun asti määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä (kuntoutustuki+takuueläke). Sitten mietitään uudelleen koulun jatkamista. Muisti pitää saada ensin kuntoon ja toimimaan opiskelun edellyttämällä tavalla. Menneeseen nähden Rosannan muisti on jo hyvä, mutta ei kuitenkaan niin loistava mikä hällä ennen sairastumista oli. Eli nyt tilanne on ihan hyvä. :)
Rasmus on 17-vuotias ja koheltaa kevarillaan. Kohta alkaa taas koulu, ammattikoulun 2. luokka raksalinjalla. Hänestä tulee rakennusmies tjsp. :) Nyt hän on kesätöissä Ropsun työpaikalla vielä tämän ja ensi viikon. Viimeiset kolme viikkoa menikin saikulla kun kohelsi kemmulla. Huoh. Onneksi ei kuitenkaan ole käynyt hullummin.
Niin, koiralukuhan on vähentynyt kolmeen; Kaapo muutti Rosannan kanssa ja Giga muutti Ramonan kanssa eli täällä on enää Rölli, Simo ja Velma. Rölli täyttää syyskuussa 12v, Simo lokakuussa 8v ja Velma täytti huhtikuussa 2v. Hönö on kesäkuun alussa täyttänyt 3v.
Harrastan Velman kanssa agilitya. Kuulumme Ylökkiin ja reenaamme maanantaisin Noora Haapamäen johdolla. No, mulla oli Simo parilla kerralla mukana kun yks kerta satoi niin reippaasti ettei Velma halunnut tulla ulos. :D Simo muistikin hyvin muutaman vuoden takaa esteet yms, oli tosi kivaa meille molemmille! Viime maanantaina Velma oli taas mun mukana ja kas, kuinka innoissaan hänkin oli! Tanskandoggihan ei ole kaikista nopein eikä ketterin koira agilityssa. ;)
Mulla on lomaa vielä tämä ja ensi viikko. Sitten työt kutsuu taas. Jos vaan mun haaveet työrintamalla toteutuu, niin voisin vähentää tuon päivätyön 3-4 päiväiseksi työviikoksi. Sen näkee lähivuosina... :) Olen nimittäin aloittanut Foreverin jälleenmyyjänä. Olen ihan hurahtanut itse Aloe vera -tuotteisiin enkä jätä enää mistään hinnasta "aamuallua" pois. Ropsullakin on närästys loppunut vallan ja hän jos kuka on tosi ennakkoluuloinen ja skeptinen kaikkea kohtaan. Juoma ei ole ainoa Forever-tuote, jota käytämme, on myös ihonhoitotuotteita, mutta koska hyvinvointi tulee 80% sisäpuolelta, niin juoma on se tärkein. Otan sitä 30 ml joka aamu.
Allusta vielä sen verran, että olin tosi väsynyt ja alavireinen ja toisinaan hyvinkin apea vielä alkuvuodesta. Kahden litran juomisen jälkeen tajusin, että olen piristynyt ja saanut hirveästi energiaa ja elämäniloa takaisin. Toki se saattaa olla monen tekijän summa, mutta uskon että eniten väsymyksen poistumiseen on allu ollut suurin tekijä.
Forever-jälleenmyyjänä haluaisin tietysti oman tiimin. Se vaatii jonkinverran työtä ja viitseliäisyyttä, mutta mun omat "pomot" on niin huipputyyppejä ja mitä olen tavannut jo muita jälleenmyyjiä ja vuosikausia jo tuotteita myyneitä ihmisiä niin haluan kuulua tähän porukkaan ja musta olis ihanaa saada työskennellä omassa tiimissä omien jälleenmyyjien kanssa. Luonnollisesti siihen kuuluu se, että autan heitä saamaan edelleen oman tiimin. *tähän sydänhymiö*
Mä olen kyllä varmaan päästäni vialla. Olen harkinnut jossain vaiheessa pienen käppänätytön ottoa meille, jos Simoa vielä käytetään jalostukseen. Siis Simon tyttöä. Sit olen alkanut kiinnostumaan mudista. Näin sellaisen sunnuntaina agilitykisoissa töissä ollessani. Se olisi niin sopivan kokoinenkin, kun taas heeler mitä aiemmin mietin on niin töpöjalkainen, ettei ehkä pärjää talvisilla vaellusretkillä hangessa. No, nää koirajutut ei ole ajankohtaisia, koska tällä hetkellä kotona on kolme koiraa enkä enempää halua. Ihanne olis 1-2 koiraa - ei ehkä kuitenkaan enää tanskandoggia eikä nöffiä, koska ne vaatii jo isomman auton... Vaikka ne on isoista roduista mun ehdottomat ykkössuosikit!
Nyt tuntuu siltä, että tämänpäiväinen parin tunnin takainen ukonilma hetken kestäneine sateineen raikasti vähän ilmaa! Jospa nyt ei enää olisi ihan niin kauheata hellettä mitä on ollut... paitsi, että: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288720147886.html kertoo kyllä jotain ihan muuta.
Mun puutarhainnostus on säilynyt edelleen. Laitoin tänä vuonna neljä clematista (kahta sorttia) koira-aitaa pitkin kasvamaan. Kasvihuoneessa on kesäkurpitsaa, yrttejä, eri tomaatteja ja chilejä. Jaloleinikeistä ei tainnut tulla mitään, juurakot on joko mädäntyneet tai kuivuneet. Mansikoita on tullut ihan sairaasti!!! Muuta mulla ei kasvimaalla olekaan. Samettikukat ja kehäkukat ja muutkin kukat on ruukuissa. Ensi keväänä haluaisin kokeilla ainakin mustasilmäsusannaa (oranssia) ja mahdollisesti keijunmekkoa... minäkö muka tykkään köynnöskasveista. ;) Siemenistä ajattelin laittaa, pitää varmaan kylvää tosi ajoissa.
Jospa nyt muistaisi vaikkapa viikon tai kahden päästä päivitellä taas blogia. Toivotaan.
Tytöt ei asu kotona enää. Rosanna muutti Espooseen aloittaessaan Kelloseppäkoulun, Ramona muutti perässä jatkamaan lukio-opintoja Leppävaaran lukiossa. Nyt Rosanna 21v asuu kuitenkin Kangasalla n. 6 km päässä meistä ja Ramona 20v asuu lähempänä. Ramona kirjoitti tänä keväänä ja aloittaa syksyllä ammattiopinnot Tredussa.
No, Rosannalla todettiin epilepsia heinäkuun alussa 2012 alkaneiden tajunnanhämärtymiskohtauksien takia. Espooseen muuton myötä hänen hoitonsa siirtyi Jorvin sairaalaan, josta ei ole kuin ikävää sanottavaa. Siellä ei ole resursseja hoitaa potilaita tarvittavalla tavalla. Näin sanottiin mulle useemman kerran. Rosanna joutui siis Jorviin huhtikuun lopulla 2013 ja kun siellä ei osattu tehdä mitään eikä tehty esim. magneettikuvausta pyynnöistäni huolimatta (ei ole resursseja), tein Rosannan muuttoilmoituksen ja siirsin kirjat takaisin kotiin Kangasalle. Näin sain hänelle siirron Taysiin. Johan alkoi tapahtumaan - se oli elämäni parhaita tekoja!
Kaiken kaikkiaan Rosanna oli sairaalassa kuusi viikkoa. Heti Taysiin päästyään hän vietti viikonlopun aivoverenkiertohäiriöyksikössä (ent. Stroke) 24/7 seurannassa ja osastolle siirrettiin hoitajien huoneen edessä olevaan huoneeseen edelleen 24/7 seurantaan. Magneettikuvauksessa aivoista löydettiin muutoksia, jotka selkäydinnestenäytteiden avulla todettiin enkefaliitiksi - Rosannalla on siis gad-vasta-aine-enkefaliitti, aivotulehdus. Viimevuosi ja vielä tämä alkuvuosikin oli ajoittain melkoisen raskasta aikaa. Tällä hetkellä Rosanna käy immunoglobuliinitipuksessa kahtena päivänä kuukaudessa ja syksyllä jatkuu myös neuropsykologinen kuntoutus. Epilepsialääkkeet ja mykofenolaattimofetiili ja pieni määrä kortisonia on käytössä. Rosanna pärjää kuitenkin hienosti itsenäisesti ja on elokuun 2015 loppuun asti määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä (kuntoutustuki+takuueläke). Sitten mietitään uudelleen koulun jatkamista. Muisti pitää saada ensin kuntoon ja toimimaan opiskelun edellyttämällä tavalla. Menneeseen nähden Rosannan muisti on jo hyvä, mutta ei kuitenkaan niin loistava mikä hällä ennen sairastumista oli. Eli nyt tilanne on ihan hyvä. :)
Rasmus on 17-vuotias ja koheltaa kevarillaan. Kohta alkaa taas koulu, ammattikoulun 2. luokka raksalinjalla. Hänestä tulee rakennusmies tjsp. :) Nyt hän on kesätöissä Ropsun työpaikalla vielä tämän ja ensi viikon. Viimeiset kolme viikkoa menikin saikulla kun kohelsi kemmulla. Huoh. Onneksi ei kuitenkaan ole käynyt hullummin.
Niin, koiralukuhan on vähentynyt kolmeen; Kaapo muutti Rosannan kanssa ja Giga muutti Ramonan kanssa eli täällä on enää Rölli, Simo ja Velma. Rölli täyttää syyskuussa 12v, Simo lokakuussa 8v ja Velma täytti huhtikuussa 2v. Hönö on kesäkuun alussa täyttänyt 3v.
Harrastan Velman kanssa agilitya. Kuulumme Ylökkiin ja reenaamme maanantaisin Noora Haapamäen johdolla. No, mulla oli Simo parilla kerralla mukana kun yks kerta satoi niin reippaasti ettei Velma halunnut tulla ulos. :D Simo muistikin hyvin muutaman vuoden takaa esteet yms, oli tosi kivaa meille molemmille! Viime maanantaina Velma oli taas mun mukana ja kas, kuinka innoissaan hänkin oli! Tanskandoggihan ei ole kaikista nopein eikä ketterin koira agilityssa. ;)
Mulla on lomaa vielä tämä ja ensi viikko. Sitten työt kutsuu taas. Jos vaan mun haaveet työrintamalla toteutuu, niin voisin vähentää tuon päivätyön 3-4 päiväiseksi työviikoksi. Sen näkee lähivuosina... :) Olen nimittäin aloittanut Foreverin jälleenmyyjänä. Olen ihan hurahtanut itse Aloe vera -tuotteisiin enkä jätä enää mistään hinnasta "aamuallua" pois. Ropsullakin on närästys loppunut vallan ja hän jos kuka on tosi ennakkoluuloinen ja skeptinen kaikkea kohtaan. Juoma ei ole ainoa Forever-tuote, jota käytämme, on myös ihonhoitotuotteita, mutta koska hyvinvointi tulee 80% sisäpuolelta, niin juoma on se tärkein. Otan sitä 30 ml joka aamu.
Allusta vielä sen verran, että olin tosi väsynyt ja alavireinen ja toisinaan hyvinkin apea vielä alkuvuodesta. Kahden litran juomisen jälkeen tajusin, että olen piristynyt ja saanut hirveästi energiaa ja elämäniloa takaisin. Toki se saattaa olla monen tekijän summa, mutta uskon että eniten väsymyksen poistumiseen on allu ollut suurin tekijä.
Forever-jälleenmyyjänä haluaisin tietysti oman tiimin. Se vaatii jonkinverran työtä ja viitseliäisyyttä, mutta mun omat "pomot" on niin huipputyyppejä ja mitä olen tavannut jo muita jälleenmyyjiä ja vuosikausia jo tuotteita myyneitä ihmisiä niin haluan kuulua tähän porukkaan ja musta olis ihanaa saada työskennellä omassa tiimissä omien jälleenmyyjien kanssa. Luonnollisesti siihen kuuluu se, että autan heitä saamaan edelleen oman tiimin. *tähän sydänhymiö*
Mä olen kyllä varmaan päästäni vialla. Olen harkinnut jossain vaiheessa pienen käppänätytön ottoa meille, jos Simoa vielä käytetään jalostukseen. Siis Simon tyttöä. Sit olen alkanut kiinnostumaan mudista. Näin sellaisen sunnuntaina agilitykisoissa töissä ollessani. Se olisi niin sopivan kokoinenkin, kun taas heeler mitä aiemmin mietin on niin töpöjalkainen, ettei ehkä pärjää talvisilla vaellusretkillä hangessa. No, nää koirajutut ei ole ajankohtaisia, koska tällä hetkellä kotona on kolme koiraa enkä enempää halua. Ihanne olis 1-2 koiraa - ei ehkä kuitenkaan enää tanskandoggia eikä nöffiä, koska ne vaatii jo isomman auton... Vaikka ne on isoista roduista mun ehdottomat ykkössuosikit!
Nyt tuntuu siltä, että tämänpäiväinen parin tunnin takainen ukonilma hetken kestäneine sateineen raikasti vähän ilmaa! Jospa nyt ei enää olisi ihan niin kauheata hellettä mitä on ollut... paitsi, että: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288720147886.html kertoo kyllä jotain ihan muuta.
Mun puutarhainnostus on säilynyt edelleen. Laitoin tänä vuonna neljä clematista (kahta sorttia) koira-aitaa pitkin kasvamaan. Kasvihuoneessa on kesäkurpitsaa, yrttejä, eri tomaatteja ja chilejä. Jaloleinikeistä ei tainnut tulla mitään, juurakot on joko mädäntyneet tai kuivuneet. Mansikoita on tullut ihan sairaasti!!! Muuta mulla ei kasvimaalla olekaan. Samettikukat ja kehäkukat ja muutkin kukat on ruukuissa. Ensi keväänä haluaisin kokeilla ainakin mustasilmäsusannaa (oranssia) ja mahdollisesti keijunmekkoa... minäkö muka tykkään köynnöskasveista. ;) Siemenistä ajattelin laittaa, pitää varmaan kylvää tosi ajoissa.
Jospa nyt muistaisi vaikkapa viikon tai kahden päästä päivitellä taas blogia. Toivotaan.
Kommentit
Lähetä kommentti