Vierivä kivi ei sammoidu
Otsikko kertoo paljon mun elämäntyylistä. Vaikka kuinka väsyttäisi, niin en vaan osaa rauhoittua, koko ajan täytyy olla monta asiaa tekeillä. No, sehän johtaa siihen, että mietin ja stressaan milloin saan minkäkin homman loppuun - tai aloitettua. Itsepä soppaani keittelen ja päätäni hajotan.
----------------
Työsuhteeni päättyi 2.8.2015. Syynä taloudelliset syyt. No, se on ihan totta, koska firmalla meni (en tiedä tilannetta nyt) huonosti, mutta perimmäinen syy juuri mun eikä jonkun toisen irtisanomiseen on se, etten suostunut laskemaan palkkaani. Ollaan me parin kaverin kanssa pähkitty sitäkin, että olen aika suoraan sanonut aina – mielestäni kuitenkin ihan rakentavasti enkä mitenkään rumasti – mikä asioissa mättää silloin kun mättää ja jopa esittänyt kehitysehdotuksia. Ehkä johtaja ei sitä ihan hyvällä sitten kuitenkaan katsonut. Koulutushalukkuutta kysellessä olin aina valmis oppimaan uutta, mutta eipä siihenkään myönteisesti suhtauduttu. Painostettiin mieluummin sellaisia, joilla ei vielä mitään alan koulutusta ollut ja jotka ei kouluttautumiseen olleet halukkaita. Kouluttautumisesta ja siihen liittyvästä voisin puhua paljonkin, mutta tähän liittyen siitä ei sen enempää.
Miksi en palkanalennukseen suostunut, niin oli sovittu ettei palkkaan kajota kun sinne töihin menin. Mut ja kollega siis myytiin toisesta yrityksestä tähän kyseessä olevaan ja silloin sovittiin, että palkka pysyy samana. Ihan noin se ei mennyt kuitenkaan, koska kyllähän meidän palkkaan sen verran koskettiin että "jouduimme" jossain vaiheessa ostamaan olosuhdelisät ja pekkaset. Ei sekään niin vakavaa ollut, ainakin sain pitää vapaapäiviä ja no, ne olosuhdelisät nyt oli aika onnettomat, eipä niillä juuri rikastu tuolla ainakaan. Toinen syy miksi en palkanalennukseen suostunut oli se, etten kokenut työni arvon laskeneen. Ihan sama mulle, mitä muut saa, toiset saa enemmän ja toiset vähemmän, mutta palkkaani en saman työnantajan palveluksessa suostu laskemaan, koska työnkuva oli pysynyt samana. Ehkä olisi kannattanut aikaisemmin miettiä säästötoimenpiteitä muissa asioissa – niitä nimittäin löytyi, kun porukalla silloin mietittiin. Yksi säästökohde olisi ollut se, että pomoja firmassa on viisi ja työntekijöitä tällä hetkellä yhdeksän. Miksi pomoja tarvitaan niin monta? Yksi näistä kyllä tekee hirveästi tuotannollista työtä (mistä en tiedä onko sekään ihan reilua). Yksi työntekijöistä on määräaikainen ja palkattiin sen jälkeen, kun mua oli pyydetty sinne irtisanomisen jälkeen määräaikaiseksi. Ja muahan pyydettiin sen takia, koska johtajan oli pakko lain mukaan niin tehdä. Onneksi olin aloittanut opiskelut eikä mulla niin ollen ollut velvollisuutta mennä enää sinne. Aika ikävä maku mulle ton jälkeen jäi tuosta työpaikasta kymmenestä palvelusvuodesta huolimatta – valitettavasti. Olin pitänyt sitä hyvänä työpaikkana ja vaikka irtisanominen sikäli ei harmittanut että olin valmis jäämään pois siitä firmasta, mutta vähän meni maku. Olisi siitä voinut parempikin mieli jäädä, mutta ihan selvää suunnitelmallista "kikkailua" koko prosessi oli. Kaikki meni kuitenkin ihan laillisesti.
Enivei, mä uskon että näin tämä oli mun kohdalla tarkoitettu, koska en ollut siellä enää pariin vuoteen nauttinut työnteosta. Se taas johtui siitä hallitsemattomasta kaaoksesta mikä siellä vallitsi organisaation sisällä, toimenkuvat ei oikeen ollut selvillä. Eikä itsensäkehittämismahdollisuuksia enää suotu. Mut ei siitäkään sen enempää.
Pari kuukautta minä chillailin ja hengailin ja vietin lomaa. Se kuitenkin riitti :D kuten on todettu, vierivä kivi ei sammaloidu. Päätin hakeutua kouluun. Ihan yksinkertaista ei sekään ollut, koska aikuiskoulutuspuolelta ei löytynyt sellaista koulutusta mitä halusin. Se oli heinäkuun puolivälin jälkeisiä päiviä, kun laitoin Treduun Koivistontien toimipisteen opolle – todella hyvä tyyppi! – sähköpostia, jossa kyselin mahdollisuuksia vielä hakea elokuun 10. pvä alkavaan kaksivuotiseen yo-pohjaiseen vaatetusompelijan koulutukseen. Sain ohjeet hakea erillishaulla ja tein työtä käskettyä. Samalla viikolla kun opiskelupaikan vastaanottamisesta piti ilmoittaa (pe 31.7.) sain vastauksen, että mut on hyväksytty opiskelemaan. Innostuin ihan hirveästi, koska olin oikeastaan vähän kokeiluluontoisesti hakenut paikkaa, en ihan ollut uskonut sitä saavani.
Olin jo heinäkuun puolessa välissä kirjautunut työkkäriin työnhakijaksi. Nyt jätin sinne soittopyynnön, koska tarvitsin neuvoja miten hakea omaehtoista opiskelua tukevaa työttömyysetuutta. Sieltä soitettiinkin nopeasti ja sain ohjeet. Täytin siis Tredun paperit, joissa siis ilmoitin ottavani opiskelupaikan vastaan ja täytin TE-toimistoa varten paperit, kävin Tredussa hakemassa lausuntoja ja liitin ne TE-toimiston papereihin ja vein ne TE-toimistoon. Jäin jännittämään TE-toimiston vastausta, olisiko se puoltava vai kielteinen. Niin nopeasti asiat etenivät, että 10.8. koulun alkaessa kaikki oli jo selvää, musta tuli koululainen. Aloitin luokkani ja varmaan koko koulun vanhimpana opiskelijana. :D
Pari vuotta myöhemmin en olisi varmaan pystynyt tätä toteuttamaan, kts. uutinen:
http://www.hs.fi/talous/a1444278988743?jako=9ab7d689c4e0ca0d3f3925ff4f71c60f&ref=og-url
Ikinä ei ollut aiemmin mieleeni tullut moinen ala, mutta Ramona oli aloittamassa toista vuotta ja hänen siitä usein puhuessaan ja kertoessaan oli mielenkiintoni alkanut herätä. Kyllähän olen teininä ja ennen perheen perustamista vaatteita, mm. takkia ja housua jonkin verran ommellut, mutta se nyt on ollut pientä näpertelyä valmiista lehtien kaavoista. Eikä ne vaatteet totta puhuakseni edes istunut niin hyvin kuin olisin toivonut, mutta kyllä ne loppuun asti tuli pidettyä.
Kävimme eilen Köyliössä ostamassa entisestä kotiompelimosta jääneet Brother-teollisuusompelukoneen ja -saumurin. Ostin myös kaksi sovitusnukkea, eri kokoiset. Nyt mietin mihin ne sijoitan ja mihin vedetään voimavirta. No, aikaa on vielä miettiä, vaikka hinku olisi saada koneet HETI käyttöön. :)
Kerron vähän ci-kuulumisia. En edes muista milloin olen viimeksi käynyt säädöissä, mutta eipä ole tarvettakaan. Kerran vuodessa säädöt on tainneet olla. Olen pärjännyt todella hyvin. Tuskin olisin kouluakaan jaksanut aloittaa ellen kuulisi jo niin hyvin. Eihän se kuulo tietystikään luomukuulolle vertoja vedä eikä tule koskaan niin olemaankaan, mutta pääasia että pärjään ja että elämänlaatu on todella hyvä. Väsynyt mä edelleenkin olen koulupäivän päätteeksi ja varmaankin tulen olemaankin lopun ikääni. Kuuleminen/kuunteleminen on tottumattomalle aika rankkaa, joskin se kannattaa. :) Akut kuluu aika nopsaan, uudet kestää toista päivää, mutta vanhat vajaan päivän. Patterit kestää vajaat kaksi päivää. Akkulaturista hajosi yksi latauspaikka, jäljelle jäi kolme latauspaikkaa. Jos akkuja on neljä ja lataat ne joka yö, koska tarvitset aamulla kaksi ja mukaan kaksi vaihtoakku, niin rikkinäinen laturi ei riitä. Kysyin siis Taysin kuulokeskuksesta mitä laturille tehdään, korjataanko vai tuleeko uusi tilalle. Ei korjata eikä tule uutta tilalle. Pitää itse tilata maahantuojalta uusi. No huhhuh. Sitten sanoivat, että heillä on palautuneita 3-paikkaisia latureita siellä jo ennestäänkin. Laitoin uuden viestin, jossa sanoin että mulle kelpaisi sellainenkin, koska silloin saisin kaikki neljä akkua aina lataukseen. Perustelin kyllä mielestäni hyvin tarpeeni, koska mulla tosiaan on kaksi sisäkorvaistutetta eli kaksi akulla toimivaa prosessoria, joihin tarvitsen aamulla ladatut akut sekä mukaan vara-akut. Kolmella toimivalla latauspaikalla en pärjää. Vastasivat, että laittavat mulle sellaisen 3-paikkaisen laturin noudettavaksi ilmoittautumisluukulta. JIPPII, olin tästä todella onnellinen! Yksi stressi pois.
Tämä riittäköön tälle kertaa. Seuraavalla kerralla kerron vaikka koirista. Koirarintamallakin on tapahtunut muutoksia.
----------------
Työsuhteeni päättyi 2.8.2015. Syynä taloudelliset syyt. No, se on ihan totta, koska firmalla meni (en tiedä tilannetta nyt) huonosti, mutta perimmäinen syy juuri mun eikä jonkun toisen irtisanomiseen on se, etten suostunut laskemaan palkkaani. Ollaan me parin kaverin kanssa pähkitty sitäkin, että olen aika suoraan sanonut aina – mielestäni kuitenkin ihan rakentavasti enkä mitenkään rumasti – mikä asioissa mättää silloin kun mättää ja jopa esittänyt kehitysehdotuksia. Ehkä johtaja ei sitä ihan hyvällä sitten kuitenkaan katsonut. Koulutushalukkuutta kysellessä olin aina valmis oppimaan uutta, mutta eipä siihenkään myönteisesti suhtauduttu. Painostettiin mieluummin sellaisia, joilla ei vielä mitään alan koulutusta ollut ja jotka ei kouluttautumiseen olleet halukkaita. Kouluttautumisesta ja siihen liittyvästä voisin puhua paljonkin, mutta tähän liittyen siitä ei sen enempää.
Miksi en palkanalennukseen suostunut, niin oli sovittu ettei palkkaan kajota kun sinne töihin menin. Mut ja kollega siis myytiin toisesta yrityksestä tähän kyseessä olevaan ja silloin sovittiin, että palkka pysyy samana. Ihan noin se ei mennyt kuitenkaan, koska kyllähän meidän palkkaan sen verran koskettiin että "jouduimme" jossain vaiheessa ostamaan olosuhdelisät ja pekkaset. Ei sekään niin vakavaa ollut, ainakin sain pitää vapaapäiviä ja no, ne olosuhdelisät nyt oli aika onnettomat, eipä niillä juuri rikastu tuolla ainakaan. Toinen syy miksi en palkanalennukseen suostunut oli se, etten kokenut työni arvon laskeneen. Ihan sama mulle, mitä muut saa, toiset saa enemmän ja toiset vähemmän, mutta palkkaani en saman työnantajan palveluksessa suostu laskemaan, koska työnkuva oli pysynyt samana. Ehkä olisi kannattanut aikaisemmin miettiä säästötoimenpiteitä muissa asioissa – niitä nimittäin löytyi, kun porukalla silloin mietittiin. Yksi säästökohde olisi ollut se, että pomoja firmassa on viisi ja työntekijöitä tällä hetkellä yhdeksän. Miksi pomoja tarvitaan niin monta? Yksi näistä kyllä tekee hirveästi tuotannollista työtä (mistä en tiedä onko sekään ihan reilua). Yksi työntekijöistä on määräaikainen ja palkattiin sen jälkeen, kun mua oli pyydetty sinne irtisanomisen jälkeen määräaikaiseksi. Ja muahan pyydettiin sen takia, koska johtajan oli pakko lain mukaan niin tehdä. Onneksi olin aloittanut opiskelut eikä mulla niin ollen ollut velvollisuutta mennä enää sinne. Aika ikävä maku mulle ton jälkeen jäi tuosta työpaikasta kymmenestä palvelusvuodesta huolimatta – valitettavasti. Olin pitänyt sitä hyvänä työpaikkana ja vaikka irtisanominen sikäli ei harmittanut että olin valmis jäämään pois siitä firmasta, mutta vähän meni maku. Olisi siitä voinut parempikin mieli jäädä, mutta ihan selvää suunnitelmallista "kikkailua" koko prosessi oli. Kaikki meni kuitenkin ihan laillisesti.
Enivei, mä uskon että näin tämä oli mun kohdalla tarkoitettu, koska en ollut siellä enää pariin vuoteen nauttinut työnteosta. Se taas johtui siitä hallitsemattomasta kaaoksesta mikä siellä vallitsi organisaation sisällä, toimenkuvat ei oikeen ollut selvillä. Eikä itsensäkehittämismahdollisuuksia enää suotu. Mut ei siitäkään sen enempää.
Pari kuukautta minä chillailin ja hengailin ja vietin lomaa. Se kuitenkin riitti :D kuten on todettu, vierivä kivi ei sammaloidu. Päätin hakeutua kouluun. Ihan yksinkertaista ei sekään ollut, koska aikuiskoulutuspuolelta ei löytynyt sellaista koulutusta mitä halusin. Se oli heinäkuun puolivälin jälkeisiä päiviä, kun laitoin Treduun Koivistontien toimipisteen opolle – todella hyvä tyyppi! – sähköpostia, jossa kyselin mahdollisuuksia vielä hakea elokuun 10. pvä alkavaan kaksivuotiseen yo-pohjaiseen vaatetusompelijan koulutukseen. Sain ohjeet hakea erillishaulla ja tein työtä käskettyä. Samalla viikolla kun opiskelupaikan vastaanottamisesta piti ilmoittaa (pe 31.7.) sain vastauksen, että mut on hyväksytty opiskelemaan. Innostuin ihan hirveästi, koska olin oikeastaan vähän kokeiluluontoisesti hakenut paikkaa, en ihan ollut uskonut sitä saavani.
Olin jo heinäkuun puolessa välissä kirjautunut työkkäriin työnhakijaksi. Nyt jätin sinne soittopyynnön, koska tarvitsin neuvoja miten hakea omaehtoista opiskelua tukevaa työttömyysetuutta. Sieltä soitettiinkin nopeasti ja sain ohjeet. Täytin siis Tredun paperit, joissa siis ilmoitin ottavani opiskelupaikan vastaan ja täytin TE-toimistoa varten paperit, kävin Tredussa hakemassa lausuntoja ja liitin ne TE-toimiston papereihin ja vein ne TE-toimistoon. Jäin jännittämään TE-toimiston vastausta, olisiko se puoltava vai kielteinen. Niin nopeasti asiat etenivät, että 10.8. koulun alkaessa kaikki oli jo selvää, musta tuli koululainen. Aloitin luokkani ja varmaan koko koulun vanhimpana opiskelijana. :D
Pari vuotta myöhemmin en olisi varmaan pystynyt tätä toteuttamaan, kts. uutinen:
http://www.hs.fi/talous/a1444278988743?jako=9ab7d689c4e0ca0d3f3925ff4f71c60f&ref=og-url
Ikinä ei ollut aiemmin mieleeni tullut moinen ala, mutta Ramona oli aloittamassa toista vuotta ja hänen siitä usein puhuessaan ja kertoessaan oli mielenkiintoni alkanut herätä. Kyllähän olen teininä ja ennen perheen perustamista vaatteita, mm. takkia ja housua jonkin verran ommellut, mutta se nyt on ollut pientä näpertelyä valmiista lehtien kaavoista. Eikä ne vaatteet totta puhuakseni edes istunut niin hyvin kuin olisin toivonut, mutta kyllä ne loppuun asti tuli pidettyä.
Kävimme eilen Köyliössä ostamassa entisestä kotiompelimosta jääneet Brother-teollisuusompelukoneen ja -saumurin. Ostin myös kaksi sovitusnukkea, eri kokoiset. Nyt mietin mihin ne sijoitan ja mihin vedetään voimavirta. No, aikaa on vielä miettiä, vaikka hinku olisi saada koneet HETI käyttöön. :)
Kerron vähän ci-kuulumisia. En edes muista milloin olen viimeksi käynyt säädöissä, mutta eipä ole tarvettakaan. Kerran vuodessa säädöt on tainneet olla. Olen pärjännyt todella hyvin. Tuskin olisin kouluakaan jaksanut aloittaa ellen kuulisi jo niin hyvin. Eihän se kuulo tietystikään luomukuulolle vertoja vedä eikä tule koskaan niin olemaankaan, mutta pääasia että pärjään ja että elämänlaatu on todella hyvä. Väsynyt mä edelleenkin olen koulupäivän päätteeksi ja varmaankin tulen olemaankin lopun ikääni. Kuuleminen/kuunteleminen on tottumattomalle aika rankkaa, joskin se kannattaa. :) Akut kuluu aika nopsaan, uudet kestää toista päivää, mutta vanhat vajaan päivän. Patterit kestää vajaat kaksi päivää. Akkulaturista hajosi yksi latauspaikka, jäljelle jäi kolme latauspaikkaa. Jos akkuja on neljä ja lataat ne joka yö, koska tarvitset aamulla kaksi ja mukaan kaksi vaihtoakku, niin rikkinäinen laturi ei riitä. Kysyin siis Taysin kuulokeskuksesta mitä laturille tehdään, korjataanko vai tuleeko uusi tilalle. Ei korjata eikä tule uutta tilalle. Pitää itse tilata maahantuojalta uusi. No huhhuh. Sitten sanoivat, että heillä on palautuneita 3-paikkaisia latureita siellä jo ennestäänkin. Laitoin uuden viestin, jossa sanoin että mulle kelpaisi sellainenkin, koska silloin saisin kaikki neljä akkua aina lataukseen. Perustelin kyllä mielestäni hyvin tarpeeni, koska mulla tosiaan on kaksi sisäkorvaistutetta eli kaksi akulla toimivaa prosessoria, joihin tarvitsen aamulla ladatut akut sekä mukaan vara-akut. Kolmella toimivalla latauspaikalla en pärjää. Vastasivat, että laittavat mulle sellaisen 3-paikkaisen laturin noudettavaksi ilmoittautumisluukulta. JIPPII, olin tästä todella onnellinen! Yksi stressi pois.
Tämä riittäköön tälle kertaa. Seuraavalla kerralla kerron vaikka koirista. Koirarintamallakin on tapahtunut muutoksia.
Kommentit
Lähetä kommentti