Nykyaika
Tänä aamuna tuli melkoinen turhautuminen, kun yritin ensi viikonlopun junalippuja maksaa. Danske-Id ei toiminut! Eikä mulla ole tunnuslukuja ollut moneen kuukauteen. Rakastuin kyllä mun mieheen TAAS uudelleen, kun se lykkäs mulle tunnuslukumasiinansa.
Vaikka mielestäni aika hyvin digiaikaan olen sopeutunut ja usein jopa innostun uusista ja nopeista sovelluksista, niin kylläpä nämä tilanteet deukkua vaatii. Hiki tuli, kun paikkoja vallankin paluujunaan ei ihan hirveästi enää ollut vapaana ja aika maksutapahtumaa varten väheni koko ajan. Onneksi kaikki kuitenkin sit onnistui - kiitos tuon toisinaan ärsyttävän vanhanaikaisen ukkoni.
Sairaalamaailmassa työskentely on tuonut mieleeni paljon ajatuksia mm. tämän kehittyvän tietotekniikan vuoksi. Tietosuoja-asiat ovat tarkentuneet ja kyllä saa koko ajan pitää mielessä mitä saa tehdä ja mitä ei ja mihin täytyy pyytää suostumus ja mihin ei tarvita. Joissain tilanteissa saattaa ihmisen henkikin vaarantua kun joka asiaan pitää lupa kysyä tietoturvan takia. Hoidolliset toimenpiteet viivästyvät jne. Ennakointi tässäkin ilmeisesti on kaiken A ja O ja paluu entisaikaan häämöttää; muistan, kun joka polikäynnillä kysyttiin kirjallisena lupaa tietojen luovuttamiseen.
Välillä mietin myös sitä kuinka paljon työttömyyttä (ja syrjäytyneisyyttä?) nämä sovellukset ja kehittyvä tekniikka lisää. On itsepalvelukassoja (en kylläkään ymmärrä miksi niitä sanotaan pikakassoiksi), joissa on yksi henkilö tarvittaessa neuvomassa ja auttamassa n. 6 kassaa kohti riippuen ketjusta/paikasta. Itsepalveluilmoittautumisautomaatit sairaaloissa ja terv.keskuksissa. Pankeissa ei juurikaan enää palvelua saa paitsi ajanvarauksella esim. lainapalveluita varten, joskin niitäkin voi nykyään hakea verkossa ja odottaa sopimuksia verkkopankkiin. Onneksi ainakaan kampaajalla ei vielä tarvitse itse leikata hiuksia eikä sitä ole (tietääkseni missään) robottikaan tekemässä. Nykyajan some-sovelluksetkin mahdollistavat sen ettei tarvitse juurikaan olla oikeissa sosiaalisissa kontakteissa muiden kanssa. No, ei sentään ihan kaikki ole koneiden varassa.
Toisaalta asiat riitelevät toistensa kanssa. Kehitetään nopeita sovelluksia ja aikaa yritetään säästää joka asiassa, lyhyemmässä ajassa pitäisi saada aikaa enemmän. Aina se ei ole ihan terveellistäkään. Olen ymmärtänyt, että mm. nämä paineet ovat tuoneet lisääntyvässä määrin uupumusta ja mielenterveysongelmia.
Olen miettinyt lähimaksua. Onhan se kätevää, kun ei tarvitse pienempiä ostoksia varten laittaa pankkikorttia edes kiinni maksupäätteeseen eikä näppäillä tunnuslukua, mutta onko se kuitenkin myös uhka? Mikä on se etäisyys miltä pääte ottaa kortilta maksun, vaihteleeko se vai onko se vakio? Kuinka paljon kortin kunto vaikuttaa toimivuuteen, etäisyyteen? Hyvänä asiana pidän sitä, että jonkun määrän lähimaksujen jälkeen maksupääte yleensä vaatii myös tunnusluvulla maksamisen, näin varmistuu, että kortti on oikeissa käsissä (ellei tunnusluku ole joutunut vääriin käsiin) ja että luku pysyy mielessä. Useailla polttoaineautomaateillakin on mahdollisuus käyttää lähimaksua. Väärinkäytöstenkin mahdollisuudet lisääntyvät kun kaiken pitää toimia niin helposti ja nopeasti. Mitä sitten kun kortti joutuu vääriin käsiin ja sen käyttö on niin helppoa ilman tunnuslukua?
Mobilepayta ja muita kännykällä toimivia maksusovelluksia kehitetään myös koko ajan lisää. En niihin ole kaikkiin edes yrittänyt perehtyä. Ensin mainittua käytän kyllä perheen ja kavereiden keskuudessa ja olen tainnut Prismassakin sitä kokeilla kerran. Silloin olin kyllä itse extraajana työvuoron päätyttyä ko. Prismassa sopinut työkaverin kanssa, että kokeillaan miten se toimii. Ja toimihan se ihan näppärästi.
Perjantai-iltana bussia odotellessa katselin Keskustoria ja muistelin miltä se näytti kun olin teini. Autoliikenne oli ihan eri luokkaa kuin nyt. Keskustassa ja Särkänniemessä oli parkit ja autoilla ajeltiin p-urallia. Teininä oli vallalla ajatus, että 2000-luvulla eletään jo ihan avaruusaikaa, autot liikkuvat ilmassa jne. Tässä asiassa ei kehitys ole mennytkään ihan niin.
Mulle tuli tähän kohtaan mieleen mun yhden työterveyslääkärin kommentti, en sitä ihan sanasta sanaan muista, mutta pointtina oli, että vaikka tekniikka kehittyy, niin me ihmiset olemme edelleen kivikaudelta. Tämä täytyis aina muistaa, jos ei tahdo pysyä mukana tässä rallissa.
Ikä on numeroita ja hyvinkin suhteellinen käsite, kaikissa meissä se näkyy enemmän tai vähemmän. Olemme todellakin kaikki erilaisia yksilöitä sekä henkisesti että fyysisesti. Toivon armollisuutta ikääntyviä kohtaan. Kaikilla vanhemmilla ihmisillä ei ole jälkikasvua tai muita läheisiä huolehtimassa. Useilla heillä, joilla niitä on, saattaa jälkikasvu tai läheiset kuitenkin asua kauempana tai olla niin kiireisiä (juurikin hektisen työelämän tmv. vuoksi), etteivät ehdi päivittäin olla auttamassa ja/tai seurustelemassa. Lisäksi aiempien sukupolvien ihmisille mm. pankissa ja kaupassa asiointi on päivän sosiaalinen kohokohta. Suodaan tämän kiireisen oravanpyörän ja suorittamisen keskelle se aika heille. Jossain kohtaa me todennäköisesti olemme itse samassa tilanteessa.
Vaikka mielestäni aika hyvin digiaikaan olen sopeutunut ja usein jopa innostun uusista ja nopeista sovelluksista, niin kylläpä nämä tilanteet deukkua vaatii. Hiki tuli, kun paikkoja vallankin paluujunaan ei ihan hirveästi enää ollut vapaana ja aika maksutapahtumaa varten väheni koko ajan. Onneksi kaikki kuitenkin sit onnistui - kiitos tuon toisinaan ärsyttävän vanhanaikaisen ukkoni.
Sairaalamaailmassa työskentely on tuonut mieleeni paljon ajatuksia mm. tämän kehittyvän tietotekniikan vuoksi. Tietosuoja-asiat ovat tarkentuneet ja kyllä saa koko ajan pitää mielessä mitä saa tehdä ja mitä ei ja mihin täytyy pyytää suostumus ja mihin ei tarvita. Joissain tilanteissa saattaa ihmisen henkikin vaarantua kun joka asiaan pitää lupa kysyä tietoturvan takia. Hoidolliset toimenpiteet viivästyvät jne. Ennakointi tässäkin ilmeisesti on kaiken A ja O ja paluu entisaikaan häämöttää; muistan, kun joka polikäynnillä kysyttiin kirjallisena lupaa tietojen luovuttamiseen.
Välillä mietin myös sitä kuinka paljon työttömyyttä (ja syrjäytyneisyyttä?) nämä sovellukset ja kehittyvä tekniikka lisää. On itsepalvelukassoja (en kylläkään ymmärrä miksi niitä sanotaan pikakassoiksi), joissa on yksi henkilö tarvittaessa neuvomassa ja auttamassa n. 6 kassaa kohti riippuen ketjusta/paikasta. Itsepalveluilmoittautumisautomaatit sairaaloissa ja terv.keskuksissa. Pankeissa ei juurikaan enää palvelua saa paitsi ajanvarauksella esim. lainapalveluita varten, joskin niitäkin voi nykyään hakea verkossa ja odottaa sopimuksia verkkopankkiin. Onneksi ainakaan kampaajalla ei vielä tarvitse itse leikata hiuksia eikä sitä ole (tietääkseni missään) robottikaan tekemässä. Nykyajan some-sovelluksetkin mahdollistavat sen ettei tarvitse juurikaan olla oikeissa sosiaalisissa kontakteissa muiden kanssa. No, ei sentään ihan kaikki ole koneiden varassa.
Toisaalta asiat riitelevät toistensa kanssa. Kehitetään nopeita sovelluksia ja aikaa yritetään säästää joka asiassa, lyhyemmässä ajassa pitäisi saada aikaa enemmän. Aina se ei ole ihan terveellistäkään. Olen ymmärtänyt, että mm. nämä paineet ovat tuoneet lisääntyvässä määrin uupumusta ja mielenterveysongelmia.
Olen miettinyt lähimaksua. Onhan se kätevää, kun ei tarvitse pienempiä ostoksia varten laittaa pankkikorttia edes kiinni maksupäätteeseen eikä näppäillä tunnuslukua, mutta onko se kuitenkin myös uhka? Mikä on se etäisyys miltä pääte ottaa kortilta maksun, vaihteleeko se vai onko se vakio? Kuinka paljon kortin kunto vaikuttaa toimivuuteen, etäisyyteen? Hyvänä asiana pidän sitä, että jonkun määrän lähimaksujen jälkeen maksupääte yleensä vaatii myös tunnusluvulla maksamisen, näin varmistuu, että kortti on oikeissa käsissä (ellei tunnusluku ole joutunut vääriin käsiin) ja että luku pysyy mielessä. Useailla polttoaineautomaateillakin on mahdollisuus käyttää lähimaksua. Väärinkäytöstenkin mahdollisuudet lisääntyvät kun kaiken pitää toimia niin helposti ja nopeasti. Mitä sitten kun kortti joutuu vääriin käsiin ja sen käyttö on niin helppoa ilman tunnuslukua?
Mobilepayta ja muita kännykällä toimivia maksusovelluksia kehitetään myös koko ajan lisää. En niihin ole kaikkiin edes yrittänyt perehtyä. Ensin mainittua käytän kyllä perheen ja kavereiden keskuudessa ja olen tainnut Prismassakin sitä kokeilla kerran. Silloin olin kyllä itse extraajana työvuoron päätyttyä ko. Prismassa sopinut työkaverin kanssa, että kokeillaan miten se toimii. Ja toimihan se ihan näppärästi.
Perjantai-iltana bussia odotellessa katselin Keskustoria ja muistelin miltä se näytti kun olin teini. Autoliikenne oli ihan eri luokkaa kuin nyt. Keskustassa ja Särkänniemessä oli parkit ja autoilla ajeltiin p-urallia. Teininä oli vallalla ajatus, että 2000-luvulla eletään jo ihan avaruusaikaa, autot liikkuvat ilmassa jne. Tässä asiassa ei kehitys ole mennytkään ihan niin.
Mulle tuli tähän kohtaan mieleen mun yhden työterveyslääkärin kommentti, en sitä ihan sanasta sanaan muista, mutta pointtina oli, että vaikka tekniikka kehittyy, niin me ihmiset olemme edelleen kivikaudelta. Tämä täytyis aina muistaa, jos ei tahdo pysyä mukana tässä rallissa.
Ikä on numeroita ja hyvinkin suhteellinen käsite, kaikissa meissä se näkyy enemmän tai vähemmän. Olemme todellakin kaikki erilaisia yksilöitä sekä henkisesti että fyysisesti. Toivon armollisuutta ikääntyviä kohtaan. Kaikilla vanhemmilla ihmisillä ei ole jälkikasvua tai muita läheisiä huolehtimassa. Useilla heillä, joilla niitä on, saattaa jälkikasvu tai läheiset kuitenkin asua kauempana tai olla niin kiireisiä (juurikin hektisen työelämän tmv. vuoksi), etteivät ehdi päivittäin olla auttamassa ja/tai seurustelemassa. Lisäksi aiempien sukupolvien ihmisille mm. pankissa ja kaupassa asiointi on päivän sosiaalinen kohokohta. Suodaan tämän kiireisen oravanpyörän ja suorittamisen keskelle se aika heille. Jossain kohtaa me todennäköisesti olemme itse samassa tilanteessa.
Kommentit
Lähetä kommentti