Hellettä riittää

Helleaalto jatkuu. Eilen oli 75 vuoteen korkein lämpötilalukema. Täksi päiväksi kyllä luvattiin vielä korkeampaa ja näyttää siltä, että toteutuu. Ei täällä mitään jaksa tehdäkään, tosin kävelytin kyllä ruohonleikkuria, onpahan tehty sekin taas muutamaksi päiväksi. Toivon totisesti, ettei ruoho pala ihan karrelle... kaljutkin kohdat on alkanut kasvaa ruohoa ja Elmon poluista ei ole enää mitään jäljellä.

Jaha, kaveri laittoi linkin siitä lämpöennätysjutusta: www.iltalehti.fi/uutiset/2010071312034821_uu.shtml

Toin Rosannan jo lauantai-iltana kotiin ja yövyin itsekin kotona, lähdin su aamuna viemään Simoa Kikolle Kukonkoivun ST1:lle ja sieltä ajoin suoraan mökille vaatteiden vaihtoon ja sit rippijuhliin appivanhempien kans. Tytöt oli Tottijärvellä la-su siivoamassa ja hoitamassa koiria. Ropsu oli Västeråsissa jokavuotisessa Powermeetissä; www.bigmeet.com/

Tulin eilen Rasmuksen, Röllin ja Kaapon kanssa mökiltä. Rasmus lähti tänään KU-68 leirille Vahderpäähän. Huomenna menen Anu-Liisan ja Tessin kanssa katsomaan dogginpentuja! Torstaina luultavasti haen Simon Kikolta. Lauantaina viedään appivanhempia teatteriin; www.komediateatteri.fi/diivat.htm

Ollaan joka kesä viety niitä, viime kesänä tosin oltiin Pyynikin kesäteatterissa.

Näin viime yönä unta tanskandoggeista. Meilläkin oli olevinaan dogginpentu, tiikerijuovainen ja narttu! Ajattelinkohan joten alitajuisesti kaverini Mimmi-doggityttöpentua... Unessa vertasin sitä koko ajan Elmoon. Se käyttäytyi muka samalla lailla, änki syliin ja työnsi kuonoaan naamaan kiinni ja kallisti samalla lailla päätään ja nojasi seistessään muhun. Jotenkin sitten siinä tajusin, että tämä ei ole Elmo eikä tämä olekaan meidän koira... ja heräsin ja itkin. Tää ikävä on aina vaan niin kova!

Mun käy kamalasti sääliksi meidän Rölliä. Sillä on niin kuuma. Se makaa jääkaapin oven edessä (kivilattialla) ja läähättää. Mä pelkään kamalasti, että se ei kestä tätä kuumuutta (kaverin nöffi oli kuollut yhtenä kesänä, ilmeisesti sydän petti helteissä). Hitsi, kun se lopetti uimisen, kun Herkules kuoli. Tai käyhän se vähän kahlailemassa, mutta ei ui enää ollenkaan. Rölli täyttää kahdeksan vuotta syyskuussa. Se on niin ihana tyyppi, niin kiltti ja helppo! Meidän camelbootsmies, joka kulkee omia polkujaan (tässä pitäis olla sydänhymiö).

Femmaa käytän ahkerasti, joka päivä tietysti. Jännä kuinka aivot tottuu; tuntuu, etten kuulekaan enää mitään ilman femmaa... tosin kännykällä puhuminen on vaikeutunut. En tahdo saada niin hyvin selvää puheesta, en kera silmukan enkä ilman. Jotenkin aivot ei osaa kuunnella pelkällä oikealla korvalla enää, femma sotkee kännykästä tulevaa puhetta vaikka pidän kännykkää 3G:n puolella. Se johtuu aivoista, tiedän. Ja vaikka sulkisin femman en tahdo siltikään saada selvää. Ihme juttu... no, sitkeesti käytän silti, mun tarvii vaan keskittyä enemmän kuuntelemiseen.

Femman mukana tuli kaksi akkua, joista toinen ei ekan käyttökerran jälkeen alkanutkaan latautumaan enää :( Täytyy ottaa se mukaan ensi tiistaina säätöihin. Toivottavasti saan uuden tilalle!

Lapset ja anoppi sekä Carita ja Mika sanoi, että mun puhetyyli on muuttunut. Ei huonommaksi, mutta puhun erilailla kuin ennen. Ilmeisesti mä kuulen puheen niin paljon erilailla, että se vaikuttaa myös mun puhetapaan. Höh.

Tinnitusta ei enää ole - ainakaan koko aikaa. Aktivoinnin jälkeen kuulin sellaista ujellusta, vinkumista koko ajan, mutta se on hävinnyt. Wau :)

Mulla oli olevinaan niin paljon asiaa, mutta en muista taaskaan mitään. Ei ole vanhaksi tulemista.