Leikkauksen jälkeiset päivät

Yritin keskiviikkona leikkausta edeltävänä yönä valvoa. Kolmen jälkeen annoin periksi ja menin nukkumaan. Mun piti katella Hevoskuiskaaja, mut talosta ei löytynyt koko filmiä. En tajua mihin se on hävinnyt. Oon ostanut sen pari vuotta sitten, enkä edes ehtinyt vielä katseleen sitä kertaakaan. Oonkohan lainannut sen jollekin... no, heräsin aamulla jo ennen kellon soittoa.

Torstaiaamuna 10.6. menin ohjeiden mukaan nälkäisenä osastolle puoli kahdeksaksi, mulle tuotiin leikkausasu (pinkit housut ja valkoinen avopaita) ja pari nappia naamariin. Olin oleva aamun ensimmäinen leikkauspotilas. Sit mentiin leikkuriin, hoitsu meni punkan kanssa edellä ja mä kävelin perässä. Siellä osa tiimistä jo odottelikin... esiteltiin itsemme, kiipesin petiin, otin pampulan tukasta pois ja laitettiin se mun aamutakin taskuun. Mulle laitettiin verenpainemittari ja ne lätkät rintoihin ja kylkiin ja ties minne. Verenpainemittarin syke näytti varmaan ihan hurjia lukemia, kun leikkurihoitajatkin huomas että jännitän ihan kauheasti.

Tosiaan, mä jännitin ihan älyttömän hirveän kamalasti, en tajunnut jännittämiseni voimakkuutta ennenkuin vasta maatessani siinä pöydällä. Kerroin tiimille edellisestä kokemuksesta (v. 2005); harjoittelijan tipan tökkimisestä kunnes kämmenselkä oli ihan reikäinen ja musta ja jonka anestesialääkäri sitten laittoi, kun sanoin jo vedet silmissä että nyt alkaa kyllä jo sattumaan, kerroin kuinka kamalalta ja pelottavalta nukahtaminen tuntui ja kuinka kurjaa oli herääminen paleluineen, pahoinvointeineen ja oksentamisineen ja kamaline pöllyineen. Koko leikkauspäivä meni hirveessä huurussa. Mistään näistä ei ollut jälkeäkään tällä kertaa! Kannatti avautua :D

Tipan laittoi mukava nuorimies, heti laakista löysi suonen enkä edes tuntenut koko toimenpidettä. Kun kerroin palelustani, yksi hoitaja laittoi mulle sellaisen peiton jossa oli alumiinia tai jotain sellaista toinen puoli, mä heitin vitsillä ettei tää kyllä mikään täkki ole... sitten puhuttiin siitä mun nukahtamisesta ja heräämisestä ja leikkauksen jälkeisestä pöllystä. Tytöt sanoi mun sykettä seuratessaan että laittavat mulle jo sellaisen rauhoittavan, joka tekee mulle hälläväliä-olon jotta rentoutuisin... no mut mä kyllä nukahdin heti ihan huomaamattani enkä siis ehtinyt edes jännittämään sitä nukahtamista. Tästä jäi tosi hyvä fiilis.

Heräsin ensimmäisen kerran 12 jälkeen. Mua ei palellut eikä mulla ollut huono olo eikä oksettanut, pyysin vain kipulääkettä kun korvaa särki. Nukahdin heti uudelleen, jossain vaiheessa aloin heräilemään jo selkeemmin kun tunsin aina verenpainemittarin lähtevän mittaamaan. Ei mitään hajua paljonko kello on ollut, kun ollaan lähdetty heräämöstä, kun nukahdin saman tien ku sanoivat että vievät mut osastolle. Heräilin tolkkuihini neljän kieppeissä, kun mulla oli aivan kiljuva nälkä. Onneksi oli juuri ruoka-aika, söin hyvällä halulla! Ropsu ja Rosanna tuli morjestaan puoli kuuden aikaan, mun teki ihan sairaasti mieli kahvia ja soitin kelloo, ett saisin tippapullolle liikuteltavan telineen vessassa käyntiä varten. Samalla kysyinkin lupaa kahvilaan pääsyyn. Hoitsu kyllä epäröi vähän, mut vannotti sitten Ropsua ja Roskua pitämään musta hyvää huolta :D Ai että se kahvi teki jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa!!!

Yö ei mennyt kauhean hyvin, mä uneksin ihan hirveästi meidän Elmosta. Se tuli niin hirveän voimakkaana mun uniin, tuntui etten ois nukkunut ollenkaan. Sit mulla oli kauhea nälkä jo neljän aikaan, mut en viitsinyt lähteä pyytämään syötävää (ois pitänyt, ett ois saanut paremmin nukahdettua).

Aamulla aloin heti aamupalan jälkeen kyseleen onko J-P jo tullut osastolle. Halusin hirveästi päästä jo kotiin. Pääsin vasta vähän ennen 12 lääkärin pakeille. Lääkäri kertoi, että leikkaus oli mennyt hyvin ja mä kerroin, että mullakin on mennyt hyvin. Lähetin koko leikkaustiimille terveisiä, että toiminta on ollut ihan kymppiplus! Mulle jäi niin hyvät fiilikset tästä kerrasta. No kotiinlähtö venyi, kun sain paperit vasta ennen kahta.

Me käytiin sit lääkärin kehotuksesta ostamassa mulle hikipanta, jota pidän kotona ollessa hillitsemään turvotusta leikatulla puolella. En sitä pysty koko ajan pitää kun tuntuu ettei veri kierrä... Haettiin myös Elmon uurna Vernasta, kun sieltä soitettiin mulle, kun odottelin sairaalassa kotiutuspapereita.

Perjantai-ilta meni ihan ok ja lauantaiaamukin, mut sit illemmalla alkoi oleen vähän tuskaiset olot. Päätä särkee vasemmalta puolelta ja päänahka on tunnoton ja silti sitä kivistää ja kiristää, korvaa tuntuu särkevän ja vihlovan välillä. Olen ottanut 400 mg Buranaa (yöksi 800 mg), auttaa vain hetkeksi. Tänään otin 10-11 aikaan 800 mg Buranan ja päätin, että otan vasta yöksi seuraavan. Olo ei ole tosiaankaan kovinkaan hääppöinen... mä taisin lauantaiaamuna touhuta, siivoilla yms. liikaa. Ja suuta ei parane avata liian nopeesti ihan ammolleen :D

Mulla oli kielenpäästä makuaisti pois, mutta tänään on maku alkanut palautuun. Aika nopeesti. Viimeksi mulla oli makuaisti toiselta puolen kieltä pois. Korvaa tuikkii tosi ilkeesti, säteilee sieltä kurkkuun, nyt on kyllä ihan pakko ottaa jo lääkettä. Oon kyllä aika varovainen lääkkeiden kans, en kovin herkästi ota.

No, kyllä tämä tästä, eihän tästä voi mennä ku parempaan :)