Sähköasentajan vaimo

"Voidaan lähteä mökille jo keskiviikkona, koska päättäjäiset siirrettiin myöhemmäksi. Ps. Olen sähköasentaja!"

Ropsu ei ole koskaan lähettänyt mulle noin pitkää tekstiviestiä! Tuon viestin se lähetti mulle eilen aamupäivällä. Eli mä olen nyt sähköasentajan vaimo, ylpeä sellainen. Nimittäin voin sanoa, että on ollut välillä tuskaa tämä siipan opiskelu, koulutehtävien tekeminen, työharjoittelujen viikkoraporttien täytöt ja näyttöihin kertaamiset. Meinasihan tuo välillä jo ihan tosissaan lopettaakin, mut sit siitä ois tullut vaimoton mies. Minä sanoin, että jos nyt opinnot keskeytät, niin näkkärit menee jakoon välittömästi! Se olis vissiin ollut niin kova kohtalo, ett kannusti sitten jatkamaan :D Mut on se aivan onneton tietokoneiden kanssa (tähän tosi iso huokaus), kyllä mullaki meinas hiukset harmaantua moneen kertaan kun se hukkas ne viikkoraporttinsa eli oli siis tallennellut aina päälle... huoh. Ei se osaa niitä vieläkään tallentaa :( Yhteistyönä tehtiin jotkut isommat kirjoitukset, Ropsu saneli ja mä kirjotin näppäränä sihteerikkönä ne doc-muotoon.

Tää on sit eka juhannus sähkärin vaimona. Sille pitää nostaa malja :)

Mulle tuli viime viikolla uuden implantin aktivointi- ja säätöajat. Tiistaina 6.7. on aktivointi ja siitä kahden vkon päästä 20.7. on säätö ja vielä 27.7. on säätö. Kieltämättä kyllä vähän jännittää tuo aktivointi, vaikka olen yrittänyt olla ajattelematta sitä. Syy miksi olen yrittänyt olla ajattelematta sitä, on ihan selkeä. En halua odottaa liikoja, itse asiassa mulla on sellanen tunne, että tulee olemaan melkoinen prosessi aivoille opetella ottamaan 'käskyjä' molemmilta puolilta. 'Käskyillä' tarkoitan tässä tapauksessa ääniä. Käskyjähän ne äänet tavallaan on, ja aivojen pitää niitä kuunnella. Meneeköhän mulla pää ihan sekasin... siis entisestään. Mullahan ei ole koskaan ollut 'stereo'kuuloa.

Viimeksi kun säädeltiin 3G:tä, jätettiin kuten yleensäkin, vanha ohjelma toiselle paikalle. Tätä vanhaa ohjelmaa käytän autossa ja puhuessani kännykällä ilman silmukkaa ja tilanteissa, joissa haluan ympäristön hälyn vaimeammaksi. Uusi ohjelma on sama kuin vanha sillä erolla, että ympäristön hälyt kuuluu kovempana ja se ei aina ole kovin hyvä juttu. Se häiritsee hirveästi mun puheenerottelua hälyisissä tilanteissa. Vertailin näitä kahtaa ohjelmaa papereista ja tosiaankin, tässä uudessa on ympäristön kohdalla Everyday (None) ja vanhassa Noise (Autosensitivity). Nyt mulla on ongelmana se, että kun seur. kerran 3G:tä säädetään niin mun tarvis muistaa sanoa, ett haluan ett tuo vanha ohjelma säästetään. Hmm.

Sitten mua hiukan häiritsee tuo Millan mainitsema monttu matalissa taajuuksissa mun kuulokäyrässä. Tarvinee kysyä siitäkin jossain vaiheessa säädöissä. Mullahan kuulokoje toi bassoja ja matalia ääniä ja vaikka puheenerottelu kojeella oli nolla (ja moni muukin kojeella oli nolla) enkä siitä selkeästi hyötynyt, niin mukavuutta se toi sikäli että nyt kun kojetta ei ole enää tuomassa niitä bassoja ja matalia, niin tuntuu ett kaikki äänet kun tulee 3G:n kautta on korkeampia eli ikään kuin matalimmat bassot ois jäänyt pois... Muistaakseni kuulokeskuksessa puhuttiinkin siitä, ett kun kojeesta on leikattu kaikki korkeat pois (vinkumisen estämiseksi) ja se tuo niitä bassoja, niin implantin ei tarvis niitä sit tuodakaan. Oiskohan niin, että implantti on säädetty koje huomioiden.

Ropsu soitti eilen illalla mulle järkyttäviä uutisia. Sen Carita-siskon mies oli ajanut moottoripyörällä kolarin traktorin kanssa. Traktori oli kääntynyt kolmion takaa eteen. Kypärä oli kuulemma haljennut, poski murtunut, kylkiluut murtunut ja puhkaissut pernan, jalka polveen asti sökönä... teholla leikkurissa se oli vissiin muutaman tunnin, ainakin jalkaa on leikattu. Mä en osannut ensin muuta kuin itkeä, sitten soitin Ramonalle (Carita on siis Ramonan kummitäti ja Mika Caritan sulhanen) ja Ramona alkoi itkemään. Caritalle en viitsinyt soittaa, kun ajattelin ettei se välttämättä jaksa alkaa puhelimessa selostaan. Laitoin vaan tekstarin. No, sit kuultiin myöhemmin, että leikkaus oli sujunut ihan ok ja että Mika oli jutellut Caritan kanssa yms. Tänä aamuna tuli Caritalta viesti, että Mika oli pyytänyt luettavaa sairaalaan, eli todnäk kriittisin vaihe on ohi :) Mä toivon niin, että kaikki menee hyvin ja Mika paranee pian!

Tänään olis suunnitteilla reeniporukan kans ottaa esineruutua. Simon kans ei olla koskaan sitä tehtykään, joten mielenkiinnolla odotan tuolta tuuliviiriltä miten se suhtautuu, tajuaako se kerrasta sitä :D Sit ois tarkoitus 'opettaa' se leikkimään, eli ajattelin opettaa lelupalkkausta sille. Simo ei oikeen ymmärrä leikkimisen päälle. Kaapo on leikkimisessä parempi, Kaapolla lelupalkkaus toimisi erinomaisesti.

Huomenna on Rosannalla jälleen laulutunti. Ramona lähtee mukaan, koska me mennään sen jälkeen käymään mahdollisella työnantajalla 'haastattelussa'. Tytöt alkais hoitaan koiria, neljää tanskandoggia ja viittä springerspanielia. Tytöt on innoissan :D

Jokohan jossain aiemmassa kirjoituksessa olen maininnut haaveilevani omista agilityesteistä. Ajattelin mökillä yrittää itse väkertää niitä. Mulla on Agility ABC kirja, jossa on ohjeita niiden tekoon. Pitäis vähän katsoo mitä tarvii hankkia... mökillä on kyl puu- ja lautatavaraa ja työkalut varmaan löytyy Ropsulta ja Gunulta. Tosin mä katselin eilen Honkkarissa akkuruuvivääntimiä, mut Rosanna - esikoiseni - ihmetteli, että eikö iskä voi lainata sellaista. No mutku... mä haluaisin OMAN :D heh. Se toisi jälleen elämääni yhden asian, jossa olisin ihan omavarainen, itsenäinen. Vähän älytöntä hei...