Kamalan kiva elämä

eli sain palautetta asiakasyrityksen myymäläpäälliköltä. Multa on mennyt ohi radiopuhelimen kautta mulle tullutta kommenttia enkä ole vastannut/toiminut odotetusti. Laitoin eilen työvuorossa ollessani puhelimen pienemmälle, kun kuuntelin yhtä mummoa hänen halutessa antaa noottia ostoskorien ja -kärryjen pesemisestä välitettäväksi eteenpäin. En kuullut mitä tämä mummo sanoi, kun radiopuhelimen kautta kälätettiin koko ajan ja siksi jouduin sen laittamaan pienemmälle. Ja myönnänhän minä, että mulla menee näissä marketeissa muutenkin niin paljon ohi, kun siellä on vain yksi kanava käytössä ja kaikki asiat tulee sille yhdelle kanavalle. Kälätystä on siis koko ajan enkä pysty huonon kuuloni takia seuraamaan koko aikaa sitä keskustelua. Valitettavasti. Tein siis tämän myymälän osalta päätöksen etten ota enää vuoroja sieltä, vaikka olenkin heidän poolissaan. En halua tieten tahtoen aiheuttaa ärsytystä työyhteisössä, joka muuten toimii oikeasti todella mahtavasti ja saumattomasti hyvällä yhteis...

Kuka on jouluihminen? En minä ainakaan. Lasten ollessa pieniä ja asuessa kotona tuli hössötettyä se pakollinen, mutta ei juurikaan ylimääräistä. Nyt melkein väsyttää jo valmiiksi ajatus alkavasta jouluhössötyksestä. Se järjetön siivoaminen ja neulasia varisevan kuusen sisälle roudaaminen ja koristelu. Meillä on aina aito kuusi, tekokuusta en huolisi, vaikka en aidostakaan innostu. En jaksaisi koristella sitä, kun sen joutuu tekemään yksin. Nuoriso ei halua enää koristella. Olisihan se ehkä liikaa vaadittu, että tulevat omista kodeistaan meille koristelemaan kuusen. Entäs sitten se kuusen riisuminen ja koristeiden järjestäminen takaisin laatikkoihinsa, uuuh, kuka jaksaa. Mun on pakko jaksaa. No, ehkä se joulumieli sitten taas vähän lähempänä tulee. Sitä voisi alkaa herättelemään kynttilöiden polttamisella ja glögin maistelulla. Hiljainen aika työrintamalla on selvästi ohi. Ristiriitainen olo mulla silti on tämän työn suhteen. Ensinnäkin olen nyt tämän kolmen kuukauden aikana huomannut ...

Töitä on ollut vähän vähemmän nyt, ei kuitenkaan niin paljon vähemmän kuin oletin. Tai no, kyllähän niitä saisi enemmän olla, paljon enemmän. Työnantajalta tuli viestiä, että loka-marraskuu on tosi hiljaiset, ettei tarvitse ihmetellä kun ei vuoroja tule samaan tahtiin kuin kesällä ja alkusyksystä. Tykkään kuitenkin tehdä kassa- ja hyllytystyötä. Ihmisten kanssa on kiva olla tekemisissä, varsinkin jos ovat hyvällä tuulella ja heittävät läppääkin. Pari miinusta tässä kuitenkin on; radiopuhelimien käyttö ja kännykän kyttääminen työvuoroista kilpaillen tyyliin kuka ensin ehtii varaamaan. Omien hermojen takia tarvitsisin työpaikan, jossa tiedän edes pari päivää ennemmin moneen seuraavana päivänä menen ja että työviikot on täynnä. On aika ahdistavaa vahdata puhelinta työvuorotarjousten toivossa ja huomata, että koska pyyhit vessassa pyllyäs, vuoro meni sen takia sivu suun. Ja juu, olen todellakin ottanut kännykän mukaan vessaan(kin) sen takia, etten missaisi työvuorotarjouksia. Ja silti mi...

Viimeksi kirjoittelin keski-iästä ja kuuloasioista. Kuuloasiaan palatakseni sain vastauksen minut leikanneelta lääkäriltä. Hän on välittänyt viestini kuulokeskukseen audiologeille ja odottelenkin nyt kuuluuko sieltä mitään. Meidän karvakorvista keskimmäisen, Velma-tanskandoggityttösen oikean etujalan uloin varvas amputoitiin keskiviikkona. Hän oli sen murtanut jälleen hepulin saadessaan ja lyönyt varmaan kiveen tai kantoon juostessaan. Ei siinä mitään, eihän tämä mikään uusi juttu sinänsä meille ollut; Velmalta on amputoitu vasemman etujalan uloin varvas v. 2015. Vauhdikas akka se on, ei siitä mihinkään pääse. Tässä pari röntgenkuvaa siitä 2015 amputoidusta murtuneesta varpaasta: Melko samalta näytti tuo keskiviikkona amputoitu varvas. Ihanan kallista lystiä se kyllä on, ensin kuvaus omalla kunnanell:llä 127 e ja sitten operaatio amputaatio 660,03 e. Nämä eri lääkärillä, koska oma kunnanell ei olisi samalla vkolla ehtinyt leikkamaan. Amputoinnin jälkeen lääkkeet pitikin hakea...

Näin työikäisenä joskus toivoisin olevani parikymmentä vuotta nuorempi. Ikärasismi on asia, johon tulee törmättyä tänä päivänä varsinkin työnhaussa. Omalla kohdalla se esiintyy saamani koulutuksen ja työkokemuksen kohdalla niin, että osaamiseni ja koulutukseni ei enää olekaan sitä alan huippua. Tänä päivänä työllistymiseen omalla alalla vaaditaan myös web-puolen osaamista ja audiovisuaalisia taitoja; laadukasta ja tuottavaa, ammatillista otetta kameran ja videokameran käyttöön. Aiemmassa työpaikassani olisin halunnut pariin kolmeenkin otteeseen päästä oppisopimuksella verkkoviestinnän koulutusohjelmaan, mutta minulle ei annettu tätä mahdollisuutta. Muistan kuinka pettynyt olin silloin, kun ohjelmaan pääsi kaksi muuta, jotka eivät sitä sitten loppuun asti suorittaneet. No, ikäni ei tässä kohtaa kuitenkaan liittynyt asiaan, koska nämä kaksi muuta olivat mua vanhempia. Mietin keski-iän määrettä. Mikä ikä määritellään keski-iäksi? Mitä keski-ikä tuo tuollessaan? Wikipediassa keski-ikään ...

Niille, jotka ei minusta tätä tiedä tai muista; pieni kertaus minäminäminästä: Olen siis syntynyt Tampereella keskussairaalassa. Kun olin vauva, äiti huomasi lähes heti, että en kuule. Välillä kävi niin, että sattumalta reagoin äitin tekemiin ääniin ja sitten taas kävi niin, ettei moneen kertaan tullut minkäänlaista reaktioo. Äiti puhui asiasta neuvolassa, mutta siellä oltiin vihaisia, kun omasta lapsesta yritetään tehdä vammaista tai löytää vikaa. Isäkin oli äitille vihainen. Äiti ei kuitenkaan antanut periksi ja jossain kohtaa lääkärikin sen sanoi, että "Rouva on oikeassa, tämä tyttö ei kuule". Sen jälkeen kävimme Helsingissä Kuulonhuoltoliitossa, muistan pikkutyttö-ajoilta itsekin niitä reissuja kuulontutkimuksineen. Istuin huoneessa pöydän ääressä, pöydällä oli palikoita ja lasin takana katseli täti mua ja mä katselin tätiä. Yksi tädeistä (kuulontutkijoista) oli Pirjo Nuotio, paremmin uutisankkurina tunnettu henkilö. Mun piti lyödä palikalla, kun kuulen äänen. Muistan my...