Kamalan kiva elämä

Viimeksi kirjoittelin keski-iästä ja kuuloasioista. Kuuloasiaan palatakseni sain vastauksen minut leikanneelta lääkäriltä. Hän on välittänyt viestini kuulokeskukseen audiologeille ja odottelenkin nyt kuuluuko sieltä mitään. Meidän karvakorvista keskimmäisen, Velma-tanskandoggityttösen oikean etujalan uloin varvas amputoitiin keskiviikkona. Hän oli sen murtanut jälleen hepulin saadessaan ja lyönyt varmaan kiveen tai kantoon juostessaan. Ei siinä mitään, eihän tämä mikään uusi juttu sinänsä meille ollut; Velmalta on amputoitu vasemman etujalan uloin varvas v. 2015. Vauhdikas akka se on, ei siitä mihinkään pääse. Tässä pari röntgenkuvaa siitä 2015 amputoidusta murtuneesta varpaasta: Melko samalta näytti tuo keskiviikkona amputoitu varvas. Ihanan kallista lystiä se kyllä on, ensin kuvaus omalla kunnanell:llä 127 e ja sitten operaatio amputaatio 660,03 e. Nämä eri lääkärillä, koska oma kunnanell ei olisi samalla vkolla ehtinyt leikkamaan. Amputoinnin jälkeen lääkkeet pitikin hakea...

Näin työikäisenä joskus toivoisin olevani parikymmentä vuotta nuorempi. Ikärasismi on asia, johon tulee törmättyä tänä päivänä varsinkin työnhaussa. Omalla kohdalla se esiintyy saamani koulutuksen ja työkokemuksen kohdalla niin, että osaamiseni ja koulutukseni ei enää olekaan sitä alan huippua. Tänä päivänä työllistymiseen omalla alalla vaaditaan myös web-puolen osaamista ja audiovisuaalisia taitoja; laadukasta ja tuottavaa, ammatillista otetta kameran ja videokameran käyttöön. Aiemmassa työpaikassani olisin halunnut pariin kolmeenkin otteeseen päästä oppisopimuksella verkkoviestinnän koulutusohjelmaan, mutta minulle ei annettu tätä mahdollisuutta. Muistan kuinka pettynyt olin silloin, kun ohjelmaan pääsi kaksi muuta, jotka eivät sitä sitten loppuun asti suorittaneet. No, ikäni ei tässä kohtaa kuitenkaan liittynyt asiaan, koska nämä kaksi muuta olivat mua vanhempia. Mietin keski-iän määrettä. Mikä ikä määritellään keski-iäksi? Mitä keski-ikä tuo tuollessaan? Wikipediassa keski-ikään ...

Niille, jotka ei minusta tätä tiedä tai muista; pieni kertaus minäminäminästä: Olen siis syntynyt Tampereella keskussairaalassa. Kun olin vauva, äiti huomasi lähes heti, että en kuule. Välillä kävi niin, että sattumalta reagoin äitin tekemiin ääniin ja sitten taas kävi niin, ettei moneen kertaan tullut minkäänlaista reaktioo. Äiti puhui asiasta neuvolassa, mutta siellä oltiin vihaisia, kun omasta lapsesta yritetään tehdä vammaista tai löytää vikaa. Isäkin oli äitille vihainen. Äiti ei kuitenkaan antanut periksi ja jossain kohtaa lääkärikin sen sanoi, että "Rouva on oikeassa, tämä tyttö ei kuule". Sen jälkeen kävimme Helsingissä Kuulonhuoltoliitossa, muistan pikkutyttö-ajoilta itsekin niitä reissuja kuulontutkimuksineen. Istuin huoneessa pöydän ääressä, pöydällä oli palikoita ja lasin takana katseli täti mua ja mä katselin tätiä. Yksi tädeistä (kuulontutkijoista) oli Pirjo Nuotio, paremmin uutisankkurina tunnettu henkilö. Mun piti lyödä palikalla, kun kuulen äänen. Muistan my...

Otsikko kertoo paljon mun elämäntyylistä. Vaikka kuinka väsyttäisi, niin en vaan osaa rauhoittua, koko ajan täytyy olla monta asiaa tekeillä. No, sehän johtaa siihen, että mietin ja stressaan milloin saan minkäkin homman loppuun - tai aloitettua. Itsepä soppaani keittelen ja päätäni hajotan. ---------------- Työsuhteeni päättyi 2.8.2015. Syynä taloudelliset syyt. No, se on ihan totta, koska firmalla meni (en tiedä tilannetta nyt) huonosti, mutta perimmäinen syy juuri mun eikä jonkun toisen irtisanomiseen on se, etten suostunut laskemaan palkkaani. Ollaan me parin kaverin kanssa pähkitty sitäkin, että olen aika suoraan sanonut aina – mielestäni kuitenkin ihan rakentavasti enkä mitenkään rumasti – mikä asioissa mättää silloin kun mättää ja jopa esittänyt kehitysehdotuksia. Ehkä johtaja ei sitä ihan hyvällä sitten kuitenkaan katsonut. Koulutushalukkuutta kysellessä olin aina valmis oppimaan uutta, mutta eipä siihenkään myönteisesti suhtauduttu. Painostettiin mieluummin sellaisia, joil...

Siitä onkin tovi, kun olen viimeksi kirjottanut tähän blogiin. Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, mun elämä on kovin hektistä. Tässä vuodessa ja kahdessa on tapahtunut ihan hirveästi, sekä surua että iloa. Tytöt ei asu kotona enää. Rosanna muutti Espooseen aloittaessaan Kelloseppäkoulun, Ramona muutti perässä jatkamaan lukio-opintoja Leppävaaran lukiossa. Nyt Rosanna 21v asuu kuitenkin Kangasalla n. 6 km päässä meistä ja Ramona 20v asuu lähempänä. Ramona kirjoitti tänä keväänä ja aloittaa syksyllä ammattiopinnot Tredussa. No, Rosannalla todettiin epilepsia heinäkuun alussa 2012 alkaneiden tajunnanhämärtymiskohtauksien takia. Espooseen muuton myötä hänen hoitonsa siirtyi Jorvin sairaalaan, josta ei ole kuin ikävää sanottavaa. Siellä ei ole resursseja hoitaa potilaita tarvittavalla tavalla. Näin sanottiin mulle useemman kerran. Rosanna joutui siis Jorviin huhtikuun lopulla 2013 ja kun siellä ei osattu tehdä mitään eikä tehty esim. magneettikuvausta pyynnöistäni huolimatta (ei ...

Mun elämässä tapahtuu liian paljon. En ehdi elää elämääni kunnolla. Tai kai mä ehdin ja sit väsyn. Totesin hiljattain kylläkin, että luultavasti tylsistyisin kuoliaaksi, jos ei mulla olis elukoita ja tota kuopusta, Rasmusta. Se pitää paikkansa. Vaikka mun elämä on hektistä, niin tykkään siitä. Rosanna kirjoitti ylioppilaaksi Oriveden opiston kirjoittajalukiosta ja juhlat pidettiin hyvällä menestyksellä. Sit likka kävi pääsykokeissa Espoossa Kelloseppäkoulussa (1. vaihtoehto haussa), Toholammilla artesaaniopistossa (2. vaihtoehto hopeaseppäkoulutus) sekä Ikaalisten taide- ja käsiteollisessa (3. vaihtoehto restaurointi joko huonekalu- tai rakennusrestaurointi). Pääsi sitten Kelloseppäkouluun, vähänkö äiti meinas pakahtua ylpeydestä. Tää vuosi on ollu aika rankka kaikkineen. Nyt näyttäis kuitenkin näkyvän valoa tunnelin päässä: Ropsu sai työpaikan! Revin luultavasti siitä iloa vielä pitkän aikaa. Ympyrä sulkeutuu, siitä tulee jälleen painaja. :) Työ on 3-vuorotyötä, mutta eiköhän si...

Meille on tullut uusi koira. Tai oikeastaan Ramonalle. Pitkäkarvainen venäjäntoyterrierityttö nimeltään Giga. Giga on varastanut kaikkien sydämet riiviömäisellä olemuksellaan.  T E R R I E R I  sanan varsinaisessa merkityksessä. Hyvin suurella egolla varustettu. Ei aina tajua pientä kokoaan. Gigan mielestä poikien kupeissa on aina parempaa ruokaa kuin omassa eikä siksi malttaisi omaa ruokaansa syödä lainkaan. Toki, kun ei muutakaan ole tarjolla niin syö kyllä. Giga on syntynyt 10.11.2011 Jäniksenlinnassa Gapabo's kenneliin  http://www.gapabos.net/ jossa kasvatetaan amerikanakitoja, pomeranioita ja venäjäntoyterrierejä. Toitsuja verraten vähemmän kuin muita. Gigalla on alapurenta ja se myytiin meille kotikoiraksi. Sovimme, että jos alapurenta muuttuukiin priimaksi, niin kasvattajalla on jalostusoikeus yhteen pentueeseen. Gigan piti alunperin lähteä Australiaan, mutta alapurennan takia tosiaankin jäi Suomeen ja muutti meille kotikoiraksi. Giga painoi 15-viikkoisena teh...